Syksy on parasta kalastusaikaa 2 (Erä-lehti 11/2006)
Taisin luvata viime numeron pääkirjoituksen otsikolla ”Syksy on parasta kalastusaikaa” hieman liikaa, sillä ennätyslämmin sääjakso jatkui yllättävän pitkään ja vain muutama myrskypäivä on saanut vesien kerrostuneisuuden hieman liikkeelle ja kalat aktivoitumaan.
Mutta kyllä saalishanat tästä taas aukenevat syksyn edistyessä. Ja niin kauan kun helle ei helli meitä ilmaston lämpenemisen takia ympäri vuoden, nauttikaamme upeista, kirpeistä syypäivistä joko kalastuksen, metsästyksen tai muun luonnossa liikkumisen parissa.
Parhaiten niistä nauttii asianmukaisesti pukeutuneena. Nykyaikaiset kalvolliset asut ovat omalta osaltaan tuoneet mukavuutta luonnossa liikkujalle ja sitä kautta edistäneet kaikkia eräharrasteita laskemalla lähtökynnystä.
Toisaalta erä- tai vaelluspuku on ainakin useimmille miehille heidän ylivoimaisesti kallein asusteensa. Hyvän eräpuvun hinnalla saa pari-kolme tummaa pukua tarjouksesta.
Siksi on lohdullista tietää, että kalvoasun saa täällä Suomessa paikattua, jos se sattuu harrastuksen tuoksinassa repeytymään, ja myös sovitettua pitkälti omien mittojen mukaan, jos vaikkapa vyötärölinjalle on kertynyt tavallista enemmän elintasoa tai jalkojen pituus ei vastaa aivan eurooppalaista lahjestandardia.
***
Meritaimenesta uskaltaa taas kirjoittaa julkisesti, kun tilanne on hieman kääntynyt parempaan suuntaan. Mutta vieläkään lajin kohtalo ei ole hääppöinen, joten siitä pienenä muistutuksena se pysyy suurkalakilpailumme ulkopuolella.
On muuten aivan käsittämätöntä, että Suomessa ei kutujokisuupyyntiä saada tavalla tai toisella rajoitettua – kaikilta.
Lapin liitto on omalta osaltaan näyttänyt mallia, miten rahoitusta hyvän asian eteen voidaan kerätä kansan karttuisasta kädestä ja jopa eräiltä aikaansa seuraavilta yrityksiltä näinä kvartaalitalouden ja yt-neuvotteluiden kulta-aikoina.
Olen ennenkin paasannut, että valtion kalastuksenhoitomaksuun voisi lisätä korvamerkityn lisäsumman, vaikkapa vain muutaman kymmenen senttiä, jolla edistettäisiin aina yhtä asiaa kerrallaan alkavalla kalastuskaudella. Vaikkapa juuri pyyntioikeuksien lunastuksia erityisen arvokkaiden kutujokien suualueilla. Uskon, että maksajia kyllä riittäisi.
Vaan eihän mitään niin radikaalia ja edistyksellistä tässä maassa saada aikaan. Kansallinen kalastuspäiväkin käytiin lähes uutispimennossa. Edes kaikkia alan yrityksiä tai lehdistöä ei oltu viitsitty pyytää talkoisiin mukaan. Pienen piirin puuhastelua ja hyvän asian vesittämistä, sanon minä.
***
Susi jaksaa kuohuttaa mieliä, puolesta ja vastaan. Viime aikoina julkisuusohjaksiin ovat tarttuneet metsästyskoiraväki Voittaja-kennelin omistajan Marko Lindin johdolla.
Suoran toiminnan oppien mukaisesti hän kysyi jokaiselta kansanedustajalta, pitäisikö susia olla enemmän vai vähemmän maassamme (kyllä tai ei) ja tahdotteko Suomelle itsemääräämisoikeuden susipolitiikan suhteen (kyllä tai ei). Lisäksi ”uhattiin”, että eduskuntavaalit ovat lähestymässä kuten ovatkin.
Kolmannes kansanedustajista oli lähinnä sitä mieltä, että susia on Suomessa jo tarpeeksi ja päätösvalta niiden suhteen on pidettävä kansallisella tasolla. Se lienee kansalaisten valtaosan kanta muutenkin.
Mielipiteitä jakaa myös asenne ns. kaupalliseen metsästykseen. Aiomme kartoittaa tässä ja tulevissakin numeroissa sitä, minkälaisia metsästysmahdollisuuksia avautuu yhä useammalla suunnalla maksaville asiakkaille. Metsästysturismi on tullut jäädäkseen.
***
Tämän numeron ilmestymisen aikoihin noin tuhat Erä-lehden tilaajaa saa pinkan kysymyslomakkeita.
Meillä lehden tekijöillä on yksi tavoite ylitse muiden: palvella lukijoita toimittamalla hyödyllistä, testeihin ja kokemukseen perustuvaa tietoa sekä tarjoamalla vinkkejä, virikkeitä ja muuta mielenkiintoista lukemista eräalan harrasteista, mahdollisimman monipuolisesti ja puolueettomasti.
Siksi haluamme kuunnella säännöllisesti herkällä korvalla tilaajien rehellisiä mielipiteitä lehden sisällöstä, aihevalinnoista, painotuksista ja testikohteista.
Olemme täällä Erän toimituksessa enemmän kuin kiitollisia siitä, että mahdollisimman moni jaksaa vastata saamiinsa kysymyksiin. Siitä on meille suurta apua ja samalla vastaajat pääsevät suoraan vaikuttamaan toimituksen työn suuntaamiseen omien arvostustensa mukaisesti.
Seppo Suuronen