Ala-, ylä- vai välimitta kaloille? (Erä-lehti 12/2006)
Tavallinen kalastaja alkaa olla aika ihmeissään. Toisaalta vaaditaan kaloille ylämittoja, joita suurempia ei saisi enää ottaa saaliiksi, ja toisaalta monet haluavat alamittasääntöjäkin poistettavaksi tai muutettavaksi. Kolmannet puhuvat välimittojen puolesta, neljännet viis veisaavat minkäänlaisista mitoista ja viidennet julistavat kestävimmäksi kalastusmuodoksi sen, että monen kokoisia ja lajisia kaloja pyydetään monella eri tavalla sen kummemmin valikoimatta.
Ota tästä nyt selvää, minkälainen käytös olisi tulevaisuuden kannalta parasta. Edes alan tieteen saavutuksista ei näissä asioissa ole kiistatonta näyttöä, jos ylipäänsäkään mitään on tarkemmin tutkittu.
On siis otettava ns. maalaisjärki käyttöön ja pidettävä jalat tukevasti maan pinnalla. Varmojakin asioita tässä sentään on muutama.
Ensinnäkin jos jotain tiettyä kalalajia alkaa olla massoittain ja vesialueen kantokykyyn nähden liikaa, siitä seuraa nälkiintymistä, kalakannan kääpiöitymistä ja lajiston yksipuolistumista. Tällaista kalastoa pitäisi harventaa kovin ottein ja kaikin keinoin.
Kaloilla on myös samalla lailla elinkaari kuin muilla eliöillä. Syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisikä ja vanhuus. Missä iässä (tai koossa) kala pystyy aloittamaan lisääntymisen, on lajista ja ympäristöstä kiinni ja nämä asiat tunnetaan aika hyvin.
Mutta miten iäkkääksi asti eri kalalajit pystyvät osallistumaan tuloksellisesti lisääntymistehtäväänsä, sitä ei taida tietää kukaan. Mummotauti se iskee kalavanhukseenkin, eikä suureksi ja vanhaksi kasvaneen kalan perimässä ole välttämättä sen parempia ”suurkalageenejä” kuin muillakaan. Onpahan vaan pystynyt jotenkin välttämään pyydykset vuosien varrella.
Kun haikaillaan lakisääteisten ylämittojen perään, se tietää samalla sitä, että suurimpia ja vanhimpia kaloja ei saisi enää ottaa saaliiksi, vaan ne olisi pistettävä takaisin veteen ”kasvamaan”. Toisin sanoen mahdollisen oman ennätyskokoisen kalan saamiseen liittyvä elämän huippuhetki kutistuisi aika vähiin.
Olisiko meistä suomalaisista noudattamaan ylämittasuosituksia esimerkiksi hauen ja lohen kohdalla? Kuka ne ylämitat määrittäisi ja millä perusteella?
Jotenkin tuntuu järkevämmältä ja käytännössä myös toteutuskelpoisemmalta joko nostaa edelleen eräiden lajien kuten kuhan ja taimenten alamittaa tai matkia eräitä amerikkalaisia vesialueita, joissa on valikoivan kalastuksen periaatteeksi määritetty kalalajikohtainen välimitta. Tuohon välimittaan mahtuvat ehkäpä juuri parhaassa lisääntymisiässä olevat aikuiset naaraskalat, jotka pyritään laskemaan aina takaisin veteen. Sitä isompia ja pienempiä voidaan ottaa sitten saaliiksi, jos halutaan.
Muistetaan myös, että lajikohtaisesti kalakantojen koko ja myös yksilöiden koko vaihtelevat ikäluokittain. Kesät 1996, 1998 ja 2002 olivat esimerkiksi ahvenen ja kuhan lisääntymisen kannalta erinomaisia. 90-luvun ikäluokkien ”vanhukset” alkavat kohta olla kalastettuja, joten nyt on tyytyminen 02-ikäluokan esiinmarssin odotteluun. Toivottavasti kalastuspaine ei ole vienyt siitä vielä kaikkia, jotta osalla olisi mahdollisuus kasvaa oikein isoiksi.
Seppo Suuronen