Keskustelu

Monien perhonsitojien harrastuksiin kuuluu myös metsästys. Ja ainakin kaikilla lienee sitä harrastavia kavereita.
Riistan nahat kannattaa hyödyntää sidonnassa, mutta miten ne tulee käsitellä oikein? Useassa perheessä lienee tästä ollut hygieniakeskustelua.......aiheellisesti tai ei. Siis pöpö/hajupelko.

Kuivaaminen lienee oikea tapa, mutta miten? Mitä aineita tarvitaan lisäksi? Miten vesi- tai kanalintujen nahat tulisi leikata, mitä ottaa mukaan ja mitä ei? Entä jäniksen tai supikoiran taikkapa majavan nahka. (Pupun lumikenkiä olen katkonut kirveellä ja kuivannut salaa.)
Miten menetellä heti lintujen/nisäkkäiden nylkemisen jälkeen ennen perhomateriaaliksi käsittelyä ja leikkaamista? Pakastetaanko?

Haluaisin tietoa vaikkapa vain vinkkien muodossa. Toisalta ehkäpä Erä-lehden perhosivut voisivat saada asiantuntevan artikkelinkin asiasta. Meinaan, että itse tekemällä säästäisi rahaakin, monet sulat, höyhenet ja karvat ovat melko hinnakkaita.

Toinen kysymys:
Toissa talvena lintulautamme vieressä oli aamuvarhaisella henkitoreinen närhi. Kanahaukka asialla. Päästin sen tuskistaan ja hetken miettimisen jälkeen laitoin sen sekajätteisiin.
Olisinko voinut ottaa sen ja käyttää sidonnassa? Vai olisiko se pitänyt viedä jollekin viranomaiselle ja anoa lupaa nahkan käyttämiselle? Jäi nimittäin harmittamaan moinen haaskaus.

emppu

emppu:Monien perhonsitojien harrastuksiin kuuluu myös metsästys. Ja ainakin kaikilla lienee sitä harrastavia kavereita.
Riistan nahat kannattaa hyödyntää sidonnassa, mutta miten ne tulee käsitellä oikein? Useassa perheessä lienee tästä ollut hygieniakeskustelua.......aiheellisesti tai ei. Siis pöpö/hajupelko.

Kuivaaminen lienee oikea tapa, mutta miten? Mitä aineita tarvitaan lisäksi? Miten vesi- tai kanalintujen nahat tulisi leikata, mitä ottaa mukaan ja mitä ei? Entä jäniksen tai supikoiran taikkapa majavan nahka. (Pupun lumikenkiä olen katkonut kirveellä ja kuivannut salaa.)
Miten menetellä heti lintujen/nisäkkäiden nylkemisen jälkeen ennen perhomateriaaliksi käsittelyä ja leikkaamista? Pakastetaanko?

Haluaisin tietoa vaikkapa vain vinkkien muodossa. Toisalta ehkäpä Erä-lehden perhosivut voisivat saada asiantuntevan artikkelinkin asiasta. Meinaan, että itse tekemällä säästäisi rahaakin, monet sulat, höyhenet ja karvat ovat melko hinnakkaita.

Toinen kysymys:
Toissa talvena lintulautamme vieressä oli aamuvarhaisella henkitoreinen närhi. Kanahaukka asialla. Päästin sen tuskistaan ja hetken miettimisen jälkeen laitoin sen sekajätteisiin.
Olisinko voinut ottaa sen ja käyttää sidonnassa? Vai olisiko se pitänyt viedä jollekin viranomaiselle ja anoa lupaa nahkan käyttämiselle? Jäi nimittäin harmittamaan moinen haaskaus.

emppu

Ehkäpä joku voisi ottaa kantaa edes rivin verran tällaiseen kysymykseen.
Mielestäni - vaikka olenkin lukenut Erää parikymmentä vuotta - kyseiseen asiaan ei ole otettu sanallakaan kantaa.
Nyt olen kuivannut nahkoja ihan tavallisesti, ehkä onnistuen ehkä en. Aion tuossa talven mittaan testata tulosta. Lukijoissa saattaisi olla kokeneempiakin vastaamaan, koska toimitus on hiljaa.

Entä tuo närhikysymys? Onko siihen vastausta? Jari tai joku muu perhomies!
Jos (ja kun varmasti) talven aikana käy sama vahinko vaikkapa punatulkulle, mitä teen?

Jos itse olette lintulautaruokkijoita, tiedätte luonnonlait. Ainakin täällä meilläpäin maalla niin oravat kuin punatulkut tai tintitkin ovat ei-toivottujen vieraiden ruokalistoilla.

Kuka tietää tai osaa/uskaltaa vastata?

Olen kylmästi kaapinut pahimmat lihat irti nahasta, lätkäissyt rutkasti suolaa lihapuolelle ja antanut nahan itsekseen kuivua sanomalehden päällä höyhenpuoli alaspäin muutaman viikon. Ratisevan kuivan nahan olen saksinut sopiviksi palasiksi ja pussittanut minigrip pussiin. Tällä menetelmää ainakin kanalintujen niskat ja siivet ja jäniksen naamat ovat säilyneet jo 15 vuotta sidontakunnossa.

Rauhoitettua lintua ei taida millään opilla saada sidontamateriaaliksi. Unohda haaveet.

Raimo

En tiedä onko enää ajankohtaista, mutta eläintentäyttäjiltä voisi saada säilöntäaineista vinkkejä.

Tuohon kuolleiden, rauhoitettujen käyttöön. Viime viikolla löysin maantieltä kuolleen näädän. Otin sen talteen ja soitin poliisille kysyäkseni mitä voin tehdä sen kanssa. Hän kysyi, voisiko sen viedä museoon, mutta ei renkaan allejäänyttä kannata viedä. Niinpä hän sanoi, että ota talteen mitä tarvitset ja loppu kuoppaan.
Sekä höyhenet että karvat kannattaa laittaa joksikin aikaa pakkaseen että pöpöt kuolisivat.

Lainaus metsästyslaista:

"11 LUKU
Erinäiset säännökset
83 §
Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeus
Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samanlainen riistaeläin alueella. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle. Muussa tapauksessa eläin kuuluu valtiolle, jollei 2 momentista muuta johdu.

Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.

Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälle.

Valtiolle kuuluvan, kuolleena löydetyn riistaeläimen saa löytäjä ottaa haltuunsa poliisille tai riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle toimittamista varten.

Asetuksella säädetään, miten metsästäjän on 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle."