Keskustelu

No jos tulet Utsjoelle tammukanpyyntiin on Tenojoen vesistössä taimenen alamitta järkevät 25cm. Ja eikö syömään Muuallakin Lapissa ja Kainuussa voisi ottaa tästä säännöstä mallia ,

Nudisti perhon tekoohje.
N.1cm pituinen messinki leikari siihen kiinnitetään LJ-vaapun sen pienemmän tissi version rosteri rengas,johon kiinni oikein pieni kullanvärinen kolmihaara koukku.Siima kiinnitys kohta siaitsee samassa kohtaan kuin pinta roskan keräystoppari.Saalis on aivan varma, Jos tuulee oikeasta suunnasta ja on oikea lämpötila eikä ilma ole liian kirkas,mutta ei myöskään liian tumma,kun on vielä oikea aika vuorokaudesta.Kokeileppa näillä eväillä ensikesänä,annan takuun että saattaa tärpätä EHKÄ.

Kyllähän tuon reseptin poropeukalokin taitaa Kun täällä nyt voi kysyä ilmeisesti kaikkea muutakin. Niin mistä se tuo poropeukalo sana on lähtöisin.
Eihän porolla ole peukaloa...

PS Kysymys liittyy hyvinkin kalastukseen, ainakin silloin kun koukataan lohelta viehe suusta #&%£$!* poropeukalo..

Toki kysyä saa, mutta palatakseni otsikkoon, miten on muistatko Lohi jotain tammukkareissuja nuoruudestasi?

Itse muistan erään elokuun loppupuolen reissun (-76), Sutisen Pena, veljeni Nikke ja minä kävimme yöreissun Perttausjoella (Meltausjoen haara). Illan korvissa Pena pysäytti Eskorttinsa (vm -72 hyvä auto) erään sillankorvaan, teimme leirin mäntykankaan reunaan. Heti joelle jakaannuimme eri suuntiin, itse jäin onkimaan sillan alapuolta n.1km aluetta. Minun välineeni oli umpikela jossa kolme perhoa, taaimmaisena joku sininen nimeä en muista. Muutamia tammukoita sain 25 - 30cm, sukukypsiä hienoja kaloja. Sitten näin ison pintakäynnin vastarannan koivun alla. Oksat viistivät vettä, mutta aivan penkan reunassa oli potero. Siellä se isomus asusti. Heitin pensaan yläpuolelle ja valutin taaimmaisen perhon pinnan alla suoraan tammukan pesään. Sydän pysähtyi, kun tunsin voimakkaan tempaisun. Olin tottunut väysttämään kalaa alavirtaan juosten, siispä pinkaisin nuoruuteni vimmalla suoraan alas ja pietin tammukan kontaktissa. Kun olin päässyt n.10m alas tusin vedon olevan liian tasainen. Pysäytin ja tarkistin tilanteen. Ylempi perho oli koivun oksassa ja reilusti yli kilon tammukka mosusi lisää sotkua oksistoon. Loput arvaatte. Palasin leiriin ilman perhoja vain muutama pienehkö tammukka risussa. Tein juurakko tulet ja keitin pojille kahvit. Ilta hämärtyi. Pentti tuli ensin sillan yläpuolelta, hänellä oli muutama samanlainen kuin minullakin. Nikkeä saimme odottaa vielä tunnin. Oli jo pimeä. Viimein hänkin saapui. Kolme n. kiloista tammukkaa ja useita pienempiä. Paistoimme nuotiossa tammukoita ja taisimme juoda pari keskikaljaakin. Aamulla Eskortti Pentin ohjaamana suuntasi Kienajajoelle, mutta se onkin jo eri tarina. Niin Nikellä oli sateenkaari Rapala 5cm, Pentin vieheitä en muista. Mutta joskus käytimme myös kastematoa, ei tosin sillä kertaa. Puukala oli silloin isolle tammukalle paras. Eikä Nikkekään nöössi ollut.

Tällaisia tammukkatarinoita toivon teiltäkin todistaakseni että, kulttuuria se oli. Näitä viikonloppu reissuja oli meilläkin lukemattomia.
Sekä, tammukka harrastajia vieläkin enemmän. Vaihdoimme kokemuksia ja salaisia paikkojamme, milloin totuudenmukaisesti, milloin pärstäkertoimen mukaan. Riippuen siitä luottamuksesta, jota itse olimme osaksemme saaneet.

Niin, vanhastaan tammukkakulttuuri oli sellaista sipulireppukulttuuria. Nämä vanhat erämaakulkiat omasivat valtaisan määrän tietoa syrjäisimmistäkin puroista ja niiden pilkkupaidoista. Sekä taitoa niiden narraamisesta. Eräs heistä oli veteraanienoni Aarne Kaikkonen. Hän tunsi Ounas- ja Torniojoen välisen erämaan. Arska oli kunnioitettu kalastaja Ruuhi- ja Kienajakairoilla. Meille pojankoltiaisille hän maalikylään palatessaan, kertoi salaperäisistä puroista syvällä erämaassa. Ottipa joskus mukaankin jonkun meistä nassikoista, pitkille jopa viikon kestäville eräreissuilleen. Jokaisella purolla oli oma luonne, omanlaisensa tammukat ja keinot niiden pyytämiseen. Eräs puro oli hänen nimeämänään Vaarantakusvaaranoja, siellä hän kertoi asustavan isoja tammukoita jotka ottivat parhaiten sammakkoon. Ihan tosi, hän kertoi saaneensa sammakoilla tammakoita. Tammakko oli senaikaisen Ounasjokivarren murretta. Se oli minusta liian julmaa enkä tule sitä ikinä harrastamaan, yhtä hyvinhän voisi laittaa hiiren koukkuun.
Nämä sipulireppumiehet olivat itsekin salaperäisiä, nykykäsityksen mukaan epäsosiaalisia. He olivat kokeneet kovia Suomen sodassa ja tulleet valtaväestön silmissä omituisiksi. Niinpä heitä kartettiin ja syrjittiinkin. Tällaiset yksinkulkijat eivät osanneet puolustaa itseään vaan olivat antaneet Suomelle kaikkensa, ne sankarit.
Ei siis ihme että valtiovalta hävitti koko kulttuurin 40cm alamitallaan, puolustuskyvyttömiä kun olivat, he rauhan aikana.

kumssa olen minä.

Minä olen tammukoita pyytänyt pienestä pojasta asti silloisen asuinseutuni eli Pohjois-Karjalan metsäpuroilta. Olen myös Lapissa käynyt tammukkaongella (kun ei muuta saatu) ja muistankin yhden reissun hyvin ja se tapahtui vuonna 1981. Oli ensimmäinen kerta kun Lapissa kävin. Tuolloin Arton kanssa ajoimme niinkin ylös kuin Sotajoelle ja siellä jossain kullankaivuukoneiden möyrimässä ojassa uitimme lippoja. Saimme muutamia tammukoita ja paistoimme ne hyvällä ruokahalulla. Siitä laskeuduimme Kitkalle ja siellä myös lippoihimme tarttui tammukoita, jotka katosivat parempiin suihin ruisleipien päällä, voissa paistettuina
Siitä oikeastaan alkoi Lapin kalavesien tarkempi syyni ja huippuvuosina kävimme tunturissa kahdesti tai kolmesti vuoden aikana. Pyysimme tammukkaa, rautua ja harreja.
Vaikka nyt tuntuukin, että lohi vie kaikki kesäajat, kaipailen silti niitä tammukkapurojen ilmapiiriä. Ei sitä, että meillä ei ollut kalastuslupaa, vaan sitä rauhaa. Kalastuslupia ei ollut siksi, kun emme niitä muualle kuin Kitkalle osanneet ostaa tai löytäneet luvanmyyntipaikkaa.
Kuten Esa on tämän ketjun aloittanut, jostain pitäisi nuoren kalastajanalun päästä aloittamaan kalastus ja täällä pohjoisessa lohi on liian raju aloituskala. Tulemme lehdenkin puolesta tarttumaan tähän tammukkasyöttiin, kunhan Esa ensin tekee tätä arvokasta pohjatyötä. Sitä varten media on, että ihmisille tuodaan selkoa asioista. Tämä on sellainen asia josta pitää tuoda selkoa jopa viisaammille, eli päättäjille.
Jatketaan siis asiaa.

Listaanpa vielä yhden perustelun, miksi taimenen alamitta 40cm on kyseenalainen.
RKTL:n tenon tutkimusasema on tutkinut hyvin perusteellisesti lohen eri muotoja (rotuja) ja on todennut jokaisessa Tenon sivujoessa olevan oma populaationsa, jotka aikuisiässä on tunnistettavissa KOON ja muotonsa mukaan. Eli pienimmissä sivujoissa olevat populaatiot eivät kasva suuriksi lohiksi koskaan, vaikka kasvuaikainen syönnös tapahtuukin pääosin samassa meressä kuin muidenkin populaatioiden.
Onko taimenelle tehty yhtä perusteellista tutkimusta?
- Onhan taimenpuroja jo yksinomaan lapissa tuhansin. Lohen lähisukulaisena luulisi taimenen ryhmittyvän samanlaisiin populaatioihin ja näin ollen pienten purojen jälkeläiset eivät kasvaisi samoihin mittoihin kuin suurten järvien ja jokien jälkeläiset. Tiedän että tällainen tutkimus on liian suuri pala, jopa RKTL:lle. Mutta, se ei saa johtaa yleistykseen, että kaikki taimenet kasvavat sukukypsyyden saavuttaakseen 40cm:siksi.

Lisäksi toissapäivänä valtakunnalliset TV:Uutiset oli ottanut aiheekseen, kuinka suuret kalat ovat vähentyneet Suomen vesistöissä.
Miksi Norjan sisävesillä niitä suuria taimenia ja rautuja vain riittää? Vastasin tähän kysymykseen tällä foorumilla aikaisemmin. Norjan virkavalta oli jo vuosikymmenet sitten tajunnut että, onkikaa pieniä kaloja niin jäljelle jääville jää enemmän ravintoa. Tämä sama sääntö pätee myös Suomen Lapin vähäravinteisissa vesissä ihan takuuvarmasti.

Ja vielä yksi juttu. Miksi Keski- ja Etelälapin sekä Kainuun jokien suvannoista ja ei tahdo taimenta enää löytyä? Muistatte varmaan Tehometsänhoitomenetelmän, jolla lähes kaikki hakkuuaukeat ojitettiin ja suot siinä samalla. Tämä johti valtavaan humuskuormitukseen, joka tietenkin näkyy hitaasti virtaavissa vesissä moninkertaisena. Kaikki tämä johti taas ravinteiden kasvuun ja sen kautta särki-, eli roskakalojen räjähdysmäiseen lisääntymiseen. Ei sinne kaatopaikalle, kirkkaisiin vesiin tottuneet jalokalamme tahdo mennä. Syytetäänkö tästäkin meitä, jotka ongimme vaelluksellamme itsellemme välttämätöntä energiaa tammukan muodossa. Tai lapsia, jotka ovat syyttömiä tähän järjettömään historiaan. He tahtovat vain oppia kalastamaan kun kerran ovat tämän metsäkansan geenit vereensä saaneet.

No siinähän tulikin taas enemmän kuin yksi perustelu taimenen 40cm järjettömän alamitan kumoamiseksi. Mutta pari jälkimmäistä olikin vain täydennystä edellisiin listaukiin.

Kireitä siimoja EK

Oppiani tammukankalastuksesta:

Tammukan pyynti on intiaanikalstusta.
Mokkasiinit olisivatkin parhaat jalkineet tammukkapurolle, jos ne vettä pitäisivät.
Tammukka siis vaistoaa pienetkin tärähdykset maaperässä. Kalastettavaa kohtaa lähestytään aina hiipimällä varovaisin "intiaaniaskelin" ja uitetaan viehe niin kaukaa kuin mahdollista suoraan monttuun. Jos mahdollista on astuttava kiville ne kun eivät välitä samanlaisia tärähdyksiä ympäristöön kuin joustava kuntta.
Vaatetuksen tulee olla maastoon sopeutuva, eikä valkoista saa missään nimessä käyttää.
Äkkinäiset, pienetkin liikkeet saavat tammukan yleensä pakenemaan. Vaikka nenänpäästä ajettu sääski. Tammukanpyynti voi siis olla yhtä kärsimystä. Pikkupurojen varsilla sääsket ja mäkärät voivat pilata koko kalareissun, jos niitä vastaan ei suojaudu kunnolla.

Tammukka on reviirikala, joten paras saldo tulee itse vaeltamalla puronvartta pitkiäkin matkoja ja onkimalla jokainen varteenotettava potero.
Puroissa olevat syvänteet ovat suurimpien tammukoiden reviiriä. Vaikka puro näyttää matalalta, voi aivan rantatöyrään alla olla syvä monttu. Usein töyräs tekee ns. lipan veden päälle ja alle jää syvä, varjoisa monttu. Se on aina hyvä ottipaikka. Myös syvänteen päälle kenottava puu tai pensas antaa isomukselle hyvän suojan. Jos pystyy uittamaan vieheen sinne, niin jo on kumma jos ei tärähdä. Suvantojen kurvit ovat yleensä syviä ja suurten tammukoiden reviirejä. Mutta, matalat kosket ja niiden matalat niskat ovat yleensä ajan tuhlausta, sillä siellä on luultavasti pienimmät tammukat. On siis järkeväää pykältää suosiolla tällaiset ohi ja etsiä seuraavaa suota, sillä soilla ne yleensä on, ne suvannot. Poikkeuksiakin on, onhan niitä syviäkin koskia varsinkin kalliorepeämissä ja putouksien alustoissa.
Niin ja tietenkin yksi totuus, jos puro on tulvassa, ei tammukka syö.

Tammukan pyynnistä saa mielenrauhaa jota ei voi millään muilla keinoin saavutta.
Se on terapiaa parhaimmillaan. Varmaan sitä ne sipulireppuiset veteraanitkin erämaasta hakivat, - unohdusta maailman julmuudesta.
Itse ole huomannut kiirestressin lauenneen täysin rautu- ja tammukkareissuillani.
Yksi neuvo kuitenkin on sinne lähdettäessä huomioitava. Aikaa on oltava riittävästi.
Ei haittaa, vaikka paluuajalle olisi päivienkin marginaali. Voihan olla, että väliin Ilmojen-Impi ei aina ole suosiollinen.

ps. Tämä ei ole tammukkakoulu, vaan kutsu. Kirjoittakaa tekin omista opeistanne.
Olisi tietenkin hienoa, jos saisimme tänne Lappiin oikean TAMMUKKAKOULUN.
Tiedä vaikka, - ensi kesänä?

Tuosta tammukkaopistani jäi pari olennaista asiaa pois.
- Jos mahdollista on hyvä onkia ns. näkösuojan takaa tammukkaan nähden (pensas, puu, kivi...).
- Ei myöskään ole hyvä onkia niin että, oma varjo lankeaa veteen.

Että, niin herkkä laji

Tammukka.. taimen..

Esa on mielestäni aivan oikeassa 40 cm alamitan sopimattomuudesta tammukkapurolle.

Mielestäni taas vesistöissä jossa on lisääntyvä Järvitaimen kanta 40 senttisen taimenen ylösotto on moraalisesti arvelluttavaa. Poikasvuosien jälkeen järveen kalaravinnolle siirtyvä taimen kasvaa huomattavasti nopeammin ja on sukukypsä vasta yli 50 senttisenä. Ei lohiakaan ongita mereltä tai joesta keskenkasvuisena..

Lohen tapaan taimenkin alkaa vasta kasvunsa kun massuun alkaa hyönteistoukkien jälkeen tulla esim. muikkuravintoa. Eräs esimerkkikala, joka ongittiin Juutuan vesistöstä oli 9 vuotias ja käynyt 6 vuotiaana kutemassa (varmaan vajaa 2 kilosena. kolmen järvivuoden jälkeen kyseinen taimen palasi yli 7 kilosena uudestaan, ja erehtyi nappaamaan perhoa kutuvaelluksellaan.
Varmaan aika moni kalamies pitelisi mielummin sitä seitsemän kiloista vavan(tai verkon) toisessa päässä kuin vajaan kahden kilon kalaa. Puhumattakaan 42 senttisestä "mittakalasta", joka ei vielä ole edes suunnitellut kututouhuja.

Siis...
Mielestäni 40 sentin alamitta on kompromissi,ja huono sellainen. Vähänkään isommille järville ja niitten kutualueille vähintään 50 cm alamitta. Joku asiantunteva taho voisi sitten määritellä tammukkavesistöt, joissa olisi eri alamittakäytäntö.

Pari kolme vuotta taimenelle lisää elinaikaa, niin ei tarvitsisi enää pitää 5 kiloisen pilkkukyljen saamista niin isona uutisena. Juutualla ennen vanhaan sen kokoista vasta alettiin kutsuttiin taimeneksi..

Kyllä mie vaan puroilla ja joilla ja sieltä mitä yleensä tulee, niin tammukaksi olen puhutellut.Meinaan sitä jatkossakin pyytää, oli laki mikä tahansa.-Ihan vain omiksi tarpeiksi että maistella saapi.Isompiahan ne tammukat näillä vesillä ovat kuin nuo ruotoiset, kitukasvuiset ahvenet.
Mitä lie turhaa hömpötystä, että ei muka saisi pyytää..
Höpö, höpö sanon mie...

Kyllä tammukka on ja pysyy täällä itä-lapinkin perukoilla puroissa. Joka kesäinen erätapahtuma 50v.ajalta ympäri Lapin lääniä.Parasta terapiaa kuljeksia erällä hiljaa kuulostellen kaikkia luonnon ääniä ja tavata kasvotusten jopa KONTIO!Ja ite tammukan paisto voinokareen kera tervastulilla,voi pojat...Paljon metsienauraukset tuhonneet hyviä,vanhoja tammukkapuroja,pitäisi saadakin nämä tuhon aiheuttajat vastuuseen teoistaan.Mitä tammukan mittaan tulee niin joissain puroissa voi olla kääpiöitynyttä lajia tuhottomasti kuin mutua konsanaan joten joka näitä,maukkaita kylläkin,viitsii vaan onkia niin siitä vaan ja maistelemisiin.Ite kyllä jatkan harrastusta ja opetan ja olen opettanutkin nuoria tälle JALOLLE harrastukselle. TOPI :p :p

Kiitoksia vaan Topit ja Pirkot!
Sitähän se minäkin, etten minä aivan turhia horise. Jos olet uusi lukija niin vilaiseppas aikaisempiakin sivuja,
siellä on paljon pohjaa tästä tammukka-aiheesta. Tammukka on nam

Mukava lueskella kun kokeneet kalamiehet puheillansa yllyttävät nuoria ellei jopa lapsikalamiehiä olemaan piittaamatta kalastuslaista. Täältä saa hyviä vaikutteita: jos itsestä laki tuntuu typerältä ja huonosti laaditulta, sitä voi rikkoa??

Ei tässä tammukkalaissa mitään järkeä ole, mutta jos rikotaan sitä niin ei yllytetä muita rikkomaan eikä varsinkaan hehkuteta yleisillä foorumeilla.

Mitäs jos tästä lähtisi tenolle meritaimenjahtiin kun se tuntuu itsestä oikealta ratkaisulta, no munista hirteen joutuisi ja puhutaan myös kalastuslaista...

Eiköhän noita liikeennemerkkejä ja lakeja ala olla SDP tulosvastuullisuuden ansoista sen verta Suomessa, ettei varmasti huippujuristikaan enää pärjää niiden perässä..

Poliiseilla tulosvastuu on sitä että voi kertapysäytyksellä sakottaa monesta, puhuit kännykkään, ei turvavyötä, verot rästissä, valo rikki, etkö huomannut sitä yhtä liikenne merkkiä..niistä tuhansista jne..

Nyt kun rupiavat kalastajia vielä kyttäämään niin johan sitä pitää olla monta asiaa mistä sakotetaan alamitat jne.

PS Miehet on ikuisia lapsia..ja lapsen suusta kuulet totuuden.

Hyvä Jäpe!
Näin se vaan on että huonoja lakia yritetään avoimella keskustelulla muuttaa. Keskustelin eilen erään Metsähallituksen Ylälapin kalastusasioista vastaavan virkamiehen kanssa. Myös hän antoi vastoin lakia ohjeekseen (lupasi vaikka itse mennä käräjille asiasta) että, Tunturi-Lapin pikkujärvistä ja puroista saa onkia jo 25cm tammukoita, kun ne eivät kuitenkaan saavuta maagista 40cm rajaa. Ja jos yksi tuhannesta saavuttaa, on turha odottaa että kaikki ylittäisivät tuon yliluonnollisen pituuden. Ensi vuoden tavoitteekseen hän sanoi, että tältä osin lain on muututtava.

Tiedän toisen hankkeen joka yrittää tehdä lailliseksi sen sinunkin syksyisen meritaimenreissun Tenolle.
Mm. Lapin Kansa julkaisi pitkän artikkelin männäviikolla ko. aiheesta, enkä kirjoittaja ollut minä.

Näistä asioista on vain keskusteltava, jotta laki ei olisi tyhmä. Se että jotkut uhoavat onkivansa alle 40cm tammukoita, on minusta tervettä järkeä, enkä voi lähteä sellaista moraalisoimaan.

Laittakaa hyvät ihmiset adressi vetämään vaikka eduskuntaan osoitteessa http://www.adressit.com
ilmoittakaa kun adresiin voi aittaa nimiä niin minä laitan nimeni sinne

Hienoa Tikka!
Adressi ajatuksesi on loistava. Onhan tämä foorumi vielä vähän piilossa valtaväeltä, vaikka keskustelu käykin kuumana. Olenkin keräämässä näitä lakimuutos perusteita, ja jos nyt kaikki listaisi niin, olisihan se selvää että,
tammukka on olemassa. Eikä taimenen 40cm alamitta voisi enään millään järjellä puolustaa koko Suomeen sopivaksi laiksi.

Mutta, kuten Kala-Harri tuossa aikaisemmin lupaili Erälehdenkin tarttuvan syöttiin, kunhan se on hyvin pohjustettu. Niin adressin aktuellisuus, olisi mielestäni sen jälkeen täsmällisempi.

Ei silti, tällaisen adressin luominen on jokamiehen oikeus.
Jos nyt heti sellainen ilmestyy, tulen minäkin tukemaan aloitteen tekijää äänelläni. Uskon myös lukuisten ystävieni liittyvän tällaiseen parrikaadiin.

ps. Vinkkinä voin paljastaa myös muiden medioiden olevan kiinnostunut aiheesta, mutta se tulisi aiheelliseksi vasta ensi kesänä. Jaksetaanko me odottaa, jää nähtäväksi.

Mikäli tammukaksi katsotaan taimen, joka ei vaella parempien lihapatojen ääreen kasvamaan isoksi, esimerkiksi yli 40 –senttiseksi, tammukka on varmasti olemassa. Taimen on kuitenkin erittäin monimuotoinen kalalaji, jonka monenkirjavissa elinkiertopiirteissä esiintyy mereen vaeltamista, järveen vaeltamista, eripituisia kasvuaikoja kasvualueilla, vaeltamattomuutta, suurta vaihtelua sukukypsyyden saavuttamisiässä ja –koossa ym. Taimen voi elää puroissa, joissa, lammissa, järvissä, murtovedessä ja suolaisessa merivedessä. Tämä monimuotoisuus tekee kaikenlaiset jaottelut meritaimenen, järvitaimenen ja tammukan välillä vähintäänkin hämärärajaisiksi, osin jopa mielettömiksi.

Useimmissa reittivesissä tai sellaisten vesistönosissa, joissa on selvä yhteys kohtalaisiin järvialtaisiin tai jopa mereen, elää ainakin potentiaalisesti vaeltava, suureksi kasvava taimen, jolloin nykyiset alamitat ovat tavallisesti perusteltuja. Emmehän halua pyytää pois pienoista kalaa, jolla on mahdollisuus kasvaa myöhemmässä elämänvaiheessaan suureksi. Se on tuhlausta paitsi kalastuksen ja kalantuoton kannalta, myös (ja ennen kaikkea) taimenkannan lisääntymisen ja poikastuotannon kannalta. Keskenkasvuisten taimenten laajamittaisen pyynnin hulluudesta on valtakunnassamme runsaasti esimerkkejä, sekä merellä että järvivesissä. Ongelmalliseksi taimenen alamittakysymyksen tekevät vesistöjen osat, joissa taimen ei vaella tai joissa taimen ei muista syistä kasva suureksi. Esimerkiksi Lapin jokivesien latvaosilla on valtavat määrät puroja ja lampia, joiden taimenet eivät edes pysty vaeltamaan kovin kauaksi, tai sitten vain alavirran suuntaan, esimerkiksi putouksen takia. Tällaisten alueiden taimenen pyynti on nykyisellä 40 cm:n alamitalla käytännössä kokonaan kielletty, mikä ei liene kalastuslain ensimmäisen pykälän hengen mukaista.

Alueilla, joilta ei ole ilmeistä vaellusyhteyttä suurempiin järviin tai mereen, voitaisiin useimmissa tapauksissa soveltaa huomattavasti alle 40 cm:n alamittaa – olen aivan samaa mieltä Metsähallituksen edustajan kanssa. Ongelman ydin onkin siinä, miten tällaiset alueet eri vesistöissä määriteltäisiin ja kuka sen kykenee tekemään. Ajatelkaapa vain tällaisen määrittelytyön laajuutta esim. yksin Lapissa. Myös rajanveto epäselvissä tapauksissa on ongelmallista. Monien vesistöjen sivuhaaroissa elää taimenia, jotka tulevat sukukypsiksi pienikokoisina, 10-30 cm pituisina, vaeltamatta mihinkään. On kuitenkin mahdollista, että samat kalat saattavat intoutua vaeltaviksi taimeniksi ensimmäisen ”tammukkana” tapahtuneen kutunsa jälkeen. Pitäisikö tällaiset ”tammukat” saada kalastaa esim. 25-senttisinä vaikka niistä saattaisi vaellusreissun jälkeen tulla useampikiloisia vonkaleita? Kuten sanottu, tällaisten mahdollisten vaellustaimenten asuinpurot voidaan yrittää rajata ulos tammukankalastusalueilta, mutta tulkinnan ja rajaamisen vaikeutta määrittelytyössä taatusti riittäisi. Tammukkavesien pyynti olisi mitoitettava kestävälle pohjalle turvaamalla lisääntyvät kannat ja niiden perinnöllinen monimuotoisuus, mikä avaakin aivan uuden ongelmavyyhdin, johon en tässä yhteydessä sen syvällisemmin yritäkään puuttua.

Tässä joitakin elementtejä ja ajatuksia tammukkakeskusteluun. Enpä minä osaa, kalatutkijanakaan, helppoa ja yksiselitteistä ratkaisumallia tarjota. Lainlaatija on viimeksi tehnyt yhden linjauksen, joka on tavallaan yksiselitteinen, mutta jättää oikeutettuja kysymyksiä ilmaan, kuten tämänkin keskusteluketjun pituus osoittaa. Toinen vaihtoehto on laajamittainen valtakunnallinen tammukkavesien määrittely- ja tunnistamistyö.
Jaakko Erkinaro

Tässä mielestäni on lähestytty tätä asiaa monesta suunnasta ja oikeilla nimillä.Tammukka on tammukka,jos se ei vaella järveen tai mereen, siis purotaimen.Olisi tosi mahtavaa kun tämäkin hieno kalastusmuoto(tammukan onginta)tulisi luvalliseksi.Eihän siinä tarvita kun joku kalastuksesta kiinnostunut opiskelija,joka saa valtiovallalta tai mettähallitukselta tehtävän selvittää ne vedet,jossa tammukkaa on ja poissulkea niistä taimenvedet.Tämähän olisi loistava kehittämissuunnitelma villipohjolalle.Rahaakin varmaan kalaluvista sen verran irtoisi, ja sen voisi kytkeä johonkin projektiin,mistä tulisi lisää.

Kiitos Jaska mielenkiitoisesta kirjoituksestasi!
Prof Jaakko Erkinaron tekstistä ja rivienvälistäkin näkyy positiivinen asenne hakkeeni tammukkalain voimaan asettamiseksi. Ongelmia on tutkijoillakin. Mutta, laki ei saa olla Suomessa epäoikeuden mukainen, kuten taimenen 40cm alamitta on.

Foorumin lukijoilta toivoisin vastauksia tammukanonginnan kulttuuriarvosta syrjäseuduilla:
- Onko tammukanonginnalla perinnearvoa?
- Onko, uuden taimenen alamitan (40cm) astuttua voimaan, katoamassa arvokasta tietoa tai taitoa, jota olisi hyvä jälkipolville säästää?
- Onko lapsillamme oikeus oppia kalastamaan tammukoita ja sitä kautta saada kontaktia erämaiden tiedoista ja taidoista.
- Onko tammukanonginta elämänlaatuun vaikuttava tekijä.
- ...
Kuten Jaskan kirjoituksesta käy ilmi, koko nykyinen laki on tulkinnan varainen moneltakin osin. Siinä ei ole huomioitu tammukkaa lainkaan.
Siis ko. laki ei ole edes kompromissi, vaan julma veto Etelä Suomen taimen istukkaiden puolesta. Jaakko mainitsi tammukkavesien yleisyyden vaikeuttavan linjavetoa tammukan rajaamiseksi taimenista. Näin on, ja vielä vaikeammaksi tilanne muuttuu jos päästämme "jokakylän tammukkagurut kuolemaan tietoinensa" On siis aika tarttua onkeen.

ps. Erkinaron teksti (hyvä sellainen) on vielä purematta, joten en nielaise vielä kaikkea.

Mukana ollaan tosa adressi hommassa jos semmonen tulee

Olen 100%mukana, hyvä Esa! Täältä kaukaa (Saksan Baijeri) seuraan innolla keskustelua ja olen täysin sama mieltä! Tammukka on olemassa ja omalla kokemuksella sen tiiän! Kukas muu kun Esa sen tietää ja tuhansia muitakin.

Kiitos Sissi-Kari myötätunnosta, sinne kauas Saksan maalle.

Ja kiitos Ari Manninen palautteesta Erälehdessä.

Olin todella yllättynyt näin nopeasta kannanotosta
(ERÄ no 12, lukekaa ihmeessä).
Hieno veto, varsinkin tuo Norjan tammukkapolitiikan vertaus Suomen vastaavaan. Se kyseenalaistaa hienovaraisemmin tätä Suomen linjaa. Minä kun olen joskus "vähän" provosoiva.
No puolustaudun sillä, että oli pakko saada keskustelua aikaan. Nyt vähän tuuletan, - on pakko, seinä on kova ja pienikin murtuma on voitto. Myös tuo Erkinaron puheenvuoro pehmittää päättäjiä, kiitos myös hänelle vielä kerran. Mutta, taistelu ei ole ohi.

Antakaapa vinkkejä miten nyt edetään...

- Pitäisikö lakia muuttaa?
- Vai, esittää uusi tammukkalaki?
- Onko kansalaisadressin aika?
- Vai, kannattaako vähemmistön
kerätä yleensäkään adressia?
- ...

Niin minulla on vilä joitain valtteja taskussa,
esim TV-dokumentti nimeltään "Onko tammukka olemassa?"

Kiitos myös kaikille, jotka ovat kirjoittaneet tai lukeneet tätä palstaa. Tämä saattaa olla pitkäkin taistelu tuntematonta vastaan.
Tammukkakulttuuri on iso lisä suomalaiseen kalastusperinteeseen.
Näen jo päivän, jolloin tammukkavesiemme ylitiheät kannat ovat harventuneet sen verran, että jokunen tammukka saattaisi kasvaa jopa < 40cm.

ps Tulikohan taas provosoitua? No, tarkoitus pyhittää keinot. EK[b]