Hölmöläiset pyytää sinttejä, – päästetään tammukat vaeltamaan – niistä tulee suuria taimenia
Suomalainen kalastuspolitiikka, kuten lohikalapitoiset kalavedetkin on täydellisessä rappiotilassa. On harvinaista että kokonaisuudet ymmärretään ja nähdään oman saalishimon sokaisemina.
Onneksi sentään löytyy ihmisiä joiden älyllinen kapasiteetti ja kanslais-rohkeus ylittävät keskiverto-onkijan ajatuksenjuoksun.
TÄSSÄ HARVINAISEN JÄRKEVÄÄ TEKSTIÄ ANTTI SORROLTA (lyhennettynä). Kiitän ja kumarran Antille että yrittää ja jaksaa valistaa sekä puhua järkeä päättäville tahoille aina eduskuntaa myöten....
Purotaimenen eli tammukan pyynti tulisi kieltää kokonaan niissä vesistöissä, joissa esiintyy kudulle nousevaa taimenta. Tämä sen vuoksi, että vaellustaimenen poikasia pyydetään yleisesti jo ennen niiden smolttiutumista eli syönnösvaellukselle lähtöä (yleensä n. 25 cm) purotaimenina eli tammukoina. Näin ollen mikään taimenelle säädetty alamitta (yleensä 40 cm) ei käytännössä toimi. Toisin sanoen "taimenet tapetaan lapsina", mikä on yksi suurimpia taimenenkantoja uhkaava tekijä, johon myös voidaan nopeinten vaikuttaa.
Puroissa kasvavien parikymmen senttisten taimenien, tammukoiden eli tonkojen pyytäminen on vaellustaimenkannoille hyvin tuhoisaa, koska luonnossa vain pieni osa kudusta kehittyneistä poikasista kasvaa edes tähän kokoon. Toisin sanoen vain vahvimmat ja elinkelpoisimmat taimenen poikaset ovat selviytyneet luonnonvalinnasta ja kasvaneet ’tammukoiksi’. Juuri näiden taimenien pitää saada kasvaa syönnösvaellusikään.
Aivan samoin kuin lohi, taimen on jo syntyessään vaelluskala. Lohen ja taimenen poikaset tekevät jo pieninä vaelluksia jokipurosysteemeissä vaeltaen kesäajaksi jokien ja purojen kaikkiin osiin hyödyntäen koko vesistöalan kasvualueena. Liikapyynti on aiheuttanut sen, että tämänpäivän Suomessa luonnon taimenkantojen biologinen monimuotoisuus on kokoajan taantumassa ja taimenkannat ovat suurimmalta osalta pienenä kutevien taimenien varassa
Jarmo Pautamon Pohjoisessa Perhokalastuspalaverissa Rovanimellä esittämä luento taimenesta selvitti erinomaisesti, miten vaarallista toimintaa ihminen harjoittaa vaellutaimenkantoja kohtaan. Liikapyynnin lisäksi emokalojen laiton kalastus niiden kutuaikana ja tammukoiden pyynti erityisesti samoinkuin vesivoimalaitosrakentaminen ovat verottaneet taimenkantoja niin, että aikanaan suurista vaellustaimenkannoista on jo tullut uhanalainen ja kokoajan taantuva laji mm. Nuorttijoella, Luttojoella sekä Inarinjärveen laskevilla joilla. Samat uhkatekijät koskevat tietysti myös muun Suomen taimenkantoja.
Esimerkkinä Pautamo kertoi Rovaniemellä Nuorttilla tapahtuvasta ’tammukan’ pyynnistä. Alueella käy vuosittain n. 1000 - 1300 kalastajaa. Koska vain harva kalastaja saa isoja vaellustaimenia, monet ottavat muutaman ’tammukan’ ns. ruokakaloiksi esim. ’vain’ neljä kappaletta. Kun tämä suhteutetaan kalastajamäärään, niin Nuortista pyydetään kesän aikana n. 4000 kpl sellaisia taimenen poikasia, jotka olisivat lähdössä syönnösvaellukselleen Nuorttijärveen yhden - kahden vuoden kuluessa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes koko taimenen poikastuotanto pyydetään Nuortilla tammukoina. Esimerkin mukaan ennen vaellusikään tuloaan pyydetyt Nuortin ’tammukat’ olisivat tulleet vain noin kolmen vuoden päästä Nuorttijärvestä takaisin n. 1,5 kg painoisina!
– Luonnon alkuperäisten taimenkantojen palauttaminen vesistöihimme voisikin olla paljon helpompaa kuin lohen palauttaminen entisiin lohijokiimme. – Jos meillä vain olisi tarpeeksi halua, tilanne, jossa useampikiloinen luonnonvarainen alkuperäistaimen on vallitseva saaliskala voitaisiin saavuttaa hyvinkin nopeasti, vain viidessä – kymmenessä vuodessa.
Toisen Pohjoisessa Perhokalastuspalaverissa alustajana olleen tunnustetun taimenasiantuntijan, Lapin TE-keskuksen kalatalousjohtaja Olli Tuunaisen mukaan Lapissa on tuhansia geenipankkeja, eli pienien puroalueiden pieniä taimenkantoja, jotka Kemijoen vesistössä ovat lähtöisin Perämeren taimenesta. Jarmo Pautamon mukaan tällaiset eri syistä puroihin paikallisiksi jääneet taimenet ovat ’odottajia’, jotka geeniperimänsä mukaisesti odottavat pääsyä vaeltamaan, kun tilanne luonnossa muuttuu sellaiseksi, että vaeltaminen kasvuvedestä takaisin on taas mahdollista.
Juuri se taimenelle niin luonteenomainen lajia ylläpitävä seikka, että taimenet voivat lisääntyä pieninä, on se tekijä, joka on säilyttänyt alkuperäiset luonnon vaellustaimenkannat elossa vesistöissämme siitä huolimatta, että niiden vaellustiet ovat katkenneet jo vuosikymmeniä sitten.
Asian näin ollen ihmetyttää, miksi ihmeessä levitämme Etelä-Suomesta haalittuja degeneroituneita taimenkantoja pohjoisiin vesiimme kun voidaan ajatella, että sen sijaan auttaisimme nämä luonnon odottavat taimenkannat jälleen vaeltamaan. Vaellusreitit voidaan avata kalateitä rakentamalla, niin että alkuperäistilanne palautuu ja lohen lisäksi meillä olisi jo lähitulevaisuudessa alkuperäistä luonnonkantaisia pyyntikokoista vaellustaimenta kalastettavaksi asti.
Tämän luulisi olevan tarpeeksi hyvä syy kieltää purotaimenen eli tammukan pyynti pikemmiten kaikissa niissä vesistöissä, joissa esiintyy kudulle nousevaa taimenta. Tämän luulisi olevan tarpeeksi hyvä syy siihen, että nämä vesistöt saatetaan jälleen taimenen elinolosuhteita vastaaviksi ja että annettuja alamittoja, lupakiintiöitä sekä kalastusaikoja noudatetaan poikkeuksetta ja verkkokalastusta järkiperäistetään virtavesissä.
Kalastusmatkailu luo työpaikkoja kalastusalueelle ja sen välittömään läheisyyteen ja lisää osaltaan usein muutoin niin syrjäisen alueen hyvinvointia. Tästäkin syystä olisi erittäin tärkeää pelastaa taimen järkeistämällä sen kalastusta niin, että taimenesta pääsee kasvamaan kestävän kehityksen periaatteella se haluttu useampikiloinen saaliskala, joka kiinnostaa laajalti virkistyskalastajia ja johtaa kehittyvään kalastusmatkailuun.
Meille kalamiehelle tämä on valintakysymys: haluammeko saada luonnossa kasvaneita mittavia taimenia vai pyytää pieniä sinttejä. – Jälkipolvien kannalta asia onkin jo ( ! ) kohtalonkysymys; jos luonnon omien taimenkantojen geeniperimät tuhotaan kasvualueillaan sukupuuttoon, jälkipolville jää pyydettäväksi vain degeneroitunut istukas, joka ei elä ilman ihmisen jatkuvaa panostusta. – Eikö riitä, että joet on jo kaivettu ojiksi, pitääkö meidän ehdointahdoin vielä tuhota sinne vangitsemamme vaelluskalakannatkin ?!
Taimen ei muutu ’tammukaksi’ sillä, että niiden vaellustiet katkaistaan patoamalla joet ! Toimikaamme siis niin, että tammukaksi kutsumamme purotaimen on taimenen poikanen, sanoo siitä Suomen laki mitä hyvänsä. Ainakin meidän erätulilla viihtyvien tulisi jo viimein viisastua ja ymmärtää, että vesistöissämme ei asu geeniperimältään kääpiökasvuista taimenta ja annetaan taimenenpoikasten kasvaa rauhassa...
– päästetään tammukat vaeltamaan – niistä tulee suuria taimenia.
Onneksi sentään löytyy ihmisiä joiden älyllinen kapasiteetti ja kanslais-rohkeus ylittävät keskiverto-onkijan ajatuksenjuoksun.
TÄSSÄ HARVINAISEN JÄRKEVÄÄ TEKSTIÄ ANTTI SORROLTA (lyhennettynä). Kiitän ja kumarran Antille että yrittää ja jaksaa valistaa sekä puhua järkeä päättäville tahoille aina eduskuntaa myöten....
Purotaimenen eli tammukan pyynti tulisi kieltää kokonaan niissä vesistöissä, joissa esiintyy kudulle nousevaa taimenta. Tämä sen vuoksi, että vaellustaimenen poikasia pyydetään yleisesti jo ennen niiden smolttiutumista eli syönnösvaellukselle lähtöä (yleensä n. 25 cm) purotaimenina eli tammukoina. Näin ollen mikään taimenelle säädetty alamitta (yleensä 40 cm) ei käytännössä toimi. Toisin sanoen "taimenet tapetaan lapsina", mikä on yksi suurimpia taimenenkantoja uhkaava tekijä, johon myös voidaan nopeinten vaikuttaa.
Puroissa kasvavien parikymmen senttisten taimenien, tammukoiden eli tonkojen pyytäminen on vaellustaimenkannoille hyvin tuhoisaa, koska luonnossa vain pieni osa kudusta kehittyneistä poikasista kasvaa edes tähän kokoon. Toisin sanoen vain vahvimmat ja elinkelpoisimmat taimenen poikaset ovat selviytyneet luonnonvalinnasta ja kasvaneet ’tammukoiksi’. Juuri näiden taimenien pitää saada kasvaa syönnösvaellusikään.
Aivan samoin kuin lohi, taimen on jo syntyessään vaelluskala. Lohen ja taimenen poikaset tekevät jo pieninä vaelluksia jokipurosysteemeissä vaeltaen kesäajaksi jokien ja purojen kaikkiin osiin hyödyntäen koko vesistöalan kasvualueena. Liikapyynti on aiheuttanut sen, että tämänpäivän Suomessa luonnon taimenkantojen biologinen monimuotoisuus on kokoajan taantumassa ja taimenkannat ovat suurimmalta osalta pienenä kutevien taimenien varassa
Jarmo Pautamon Pohjoisessa Perhokalastuspalaverissa Rovanimellä esittämä luento taimenesta selvitti erinomaisesti, miten vaarallista toimintaa ihminen harjoittaa vaellutaimenkantoja kohtaan. Liikapyynnin lisäksi emokalojen laiton kalastus niiden kutuaikana ja tammukoiden pyynti erityisesti samoinkuin vesivoimalaitosrakentaminen ovat verottaneet taimenkantoja niin, että aikanaan suurista vaellustaimenkannoista on jo tullut uhanalainen ja kokoajan taantuva laji mm. Nuorttijoella, Luttojoella sekä Inarinjärveen laskevilla joilla. Samat uhkatekijät koskevat tietysti myös muun Suomen taimenkantoja.
Esimerkkinä Pautamo kertoi Rovaniemellä Nuorttilla tapahtuvasta ’tammukan’ pyynnistä. Alueella käy vuosittain n. 1000 - 1300 kalastajaa. Koska vain harva kalastaja saa isoja vaellustaimenia, monet ottavat muutaman ’tammukan’ ns. ruokakaloiksi esim. ’vain’ neljä kappaletta. Kun tämä suhteutetaan kalastajamäärään, niin Nuortista pyydetään kesän aikana n. 4000 kpl sellaisia taimenen poikasia, jotka olisivat lähdössä syönnösvaellukselleen Nuorttijärveen yhden - kahden vuoden kuluessa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes koko taimenen poikastuotanto pyydetään Nuortilla tammukoina. Esimerkin mukaan ennen vaellusikään tuloaan pyydetyt Nuortin ’tammukat’ olisivat tulleet vain noin kolmen vuoden päästä Nuorttijärvestä takaisin n. 1,5 kg painoisina!
– Luonnon alkuperäisten taimenkantojen palauttaminen vesistöihimme voisikin olla paljon helpompaa kuin lohen palauttaminen entisiin lohijokiimme. – Jos meillä vain olisi tarpeeksi halua, tilanne, jossa useampikiloinen luonnonvarainen alkuperäistaimen on vallitseva saaliskala voitaisiin saavuttaa hyvinkin nopeasti, vain viidessä – kymmenessä vuodessa.
Toisen Pohjoisessa Perhokalastuspalaverissa alustajana olleen tunnustetun taimenasiantuntijan, Lapin TE-keskuksen kalatalousjohtaja Olli Tuunaisen mukaan Lapissa on tuhansia geenipankkeja, eli pienien puroalueiden pieniä taimenkantoja, jotka Kemijoen vesistössä ovat lähtöisin Perämeren taimenesta. Jarmo Pautamon mukaan tällaiset eri syistä puroihin paikallisiksi jääneet taimenet ovat ’odottajia’, jotka geeniperimänsä mukaisesti odottavat pääsyä vaeltamaan, kun tilanne luonnossa muuttuu sellaiseksi, että vaeltaminen kasvuvedestä takaisin on taas mahdollista.
Juuri se taimenelle niin luonteenomainen lajia ylläpitävä seikka, että taimenet voivat lisääntyä pieninä, on se tekijä, joka on säilyttänyt alkuperäiset luonnon vaellustaimenkannat elossa vesistöissämme siitä huolimatta, että niiden vaellustiet ovat katkenneet jo vuosikymmeniä sitten.
Asian näin ollen ihmetyttää, miksi ihmeessä levitämme Etelä-Suomesta haalittuja degeneroituneita taimenkantoja pohjoisiin vesiimme kun voidaan ajatella, että sen sijaan auttaisimme nämä luonnon odottavat taimenkannat jälleen vaeltamaan. Vaellusreitit voidaan avata kalateitä rakentamalla, niin että alkuperäistilanne palautuu ja lohen lisäksi meillä olisi jo lähitulevaisuudessa alkuperäistä luonnonkantaisia pyyntikokoista vaellustaimenta kalastettavaksi asti.
Tämän luulisi olevan tarpeeksi hyvä syy kieltää purotaimenen eli tammukan pyynti pikemmiten kaikissa niissä vesistöissä, joissa esiintyy kudulle nousevaa taimenta. Tämän luulisi olevan tarpeeksi hyvä syy siihen, että nämä vesistöt saatetaan jälleen taimenen elinolosuhteita vastaaviksi ja että annettuja alamittoja, lupakiintiöitä sekä kalastusaikoja noudatetaan poikkeuksetta ja verkkokalastusta järkiperäistetään virtavesissä.
Kalastusmatkailu luo työpaikkoja kalastusalueelle ja sen välittömään läheisyyteen ja lisää osaltaan usein muutoin niin syrjäisen alueen hyvinvointia. Tästäkin syystä olisi erittäin tärkeää pelastaa taimen järkeistämällä sen kalastusta niin, että taimenesta pääsee kasvamaan kestävän kehityksen periaatteella se haluttu useampikiloinen saaliskala, joka kiinnostaa laajalti virkistyskalastajia ja johtaa kehittyvään kalastusmatkailuun.
Meille kalamiehelle tämä on valintakysymys: haluammeko saada luonnossa kasvaneita mittavia taimenia vai pyytää pieniä sinttejä. – Jälkipolvien kannalta asia onkin jo ( ! ) kohtalonkysymys; jos luonnon omien taimenkantojen geeniperimät tuhotaan kasvualueillaan sukupuuttoon, jälkipolville jää pyydettäväksi vain degeneroitunut istukas, joka ei elä ilman ihmisen jatkuvaa panostusta. – Eikö riitä, että joet on jo kaivettu ojiksi, pitääkö meidän ehdointahdoin vielä tuhota sinne vangitsemamme vaelluskalakannatkin ?!
Taimen ei muutu ’tammukaksi’ sillä, että niiden vaellustiet katkaistaan patoamalla joet ! Toimikaamme siis niin, että tammukaksi kutsumamme purotaimen on taimenen poikanen, sanoo siitä Suomen laki mitä hyvänsä. Ainakin meidän erätulilla viihtyvien tulisi jo viimein viisastua ja ymmärtää, että vesistöissämme ei asu geeniperimältään kääpiökasvuista taimenta ja annetaan taimenenpoikasten kasvaa rauhassa...
– päästetään tammukat vaeltamaan – niistä tulee suuria taimenia.