Keskustelu

ERÄ 1-2/2010 pääkirjoitus:

Eettinen tarkoittaa etiikkaa koskevaa, siveysopillista, siveellistä. Etiikka puolestaan filosofian haaraa, jossa käsitellään muun muassa ihmisten moraalia eli käyttäytymistä ja sen arvostusta.

Useimpien mielestä muut ihmiset käyttäytyvät väärin tavalla tai toisella. Omaa huonoa käytöstä ja omia huonoja tapoja harvat pystyvät itse hahmottamaan.

Vanhempien mielestä nuoret käyttäytyvät huonosti ja monien nykynuorten mielestä vanhemmat ovat käyttäytyneet älyttömästi eritoten ympäristöasioissa. Rintamalinjoja on toki monia muitakin ja esimerkiksi netin keskustelufoorumit pullistelevat höyrypäisiä syytöksiä puoleen jos toiseenkin.

Jotenkin meissä kaikissa on vielä villi-ihmisen luontoa, joka on kaukana ”siveellisestä” käyttäytymisestä. Tämä tulee esiin myös kalavesillä.

Jotta pystyisimme käyttäytymään muiden arvostamalla tavalla, tarvitsemme yhteisiä sääntöjä, joita suurin osa alkaa noudattaa joko vapaaehtoisesti tai virkavallan avustuksella. Toki aina on niitäkin, jotka vähät välittävät sellaisista.

Nyt on luotu ensimmäiset Euroopan laajuiset käyttäytymissäännöt myös kalavesille ja vapaa-ajan kalastusharrastukseen laajemminkin. Ne ovat sen verran tuoreet, että teksti on virallisesti vielä kääntämättä, mutta niitä on Erä-lehden lukijoille opiksi ja ojennukseksi tiivistänyt professori Hannu Lehtonen.

Säännöt on luotu arvovaltaisesti ja monikansallisesti Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n alaisessa Euroopan sisävesikalastuskomissiossa (EIFAC), jossa toimivat useimmat Euroopan valtiot sekä Turkki ja Israel. Joukosta puuttuvat kuitenkin mm. Venäjä, Valko-Venäjä, Ukraina ja muutama Balkanin maa.

Avaamme nyt näistä asioista keskustelun tällä nettisivuillamme. Tarvitaanko tällaista yhtenäistä säännöstöä? Ovat ne vain pelkkää sanahelinää? Mikä niissä on hyvää ja mikä herättää kummastusta meissä suomalaisissa?

Suomen kalastuslakia ollaan juuri uudistamassa, joten nämä kansainväliset säännöt tulevat juuri sopivaan aikaan.

Euroopan sisävesikalastuskomissio (EIFAC) on julkistanut vapaa-ajan kalastuksen eettiset säännöt (Code of Practice for Recreational Fisheries). Niiden tarkoituksena on toimia ympäristöystävällisen sekä eettisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävän vapaa-ajankalastuksen ja siihen liittyvien toimintojen ohjenuorana.

Kyseessä on vapaaehtoisuuteen pohjautuva ohjeisto, johon vapaa-ajankalastajien sekä kaikkien kalastukseen vaikuttavien tahojen toivotaan sitoutuvan.

Säännöt kattavat itse kalastuksen ohella myös esimerkiksi kalastushallinnon, pyydysten valmistuksen, kalastusmatkailun, julkisen sanan sekä kalavesien hoidon ja tutkimuksen.

Eettiset säännöt on varsin laaja asiakirja. Se sisältää 13 artiklaa, jotka kattavat lähes kaiken mahdollisen vapaa-ajankalastukseen liittyvän toiminnan. Sääntöjen kulmakivenä on, että ne ovat sopusoinnussa voimassa kussakin maassa olevan lainsäädännön kanssa.

Tavoitteena on mm. edistää vapaa-ajankalastuksen, kalakantojen hoidon ja kestävän kehityksen tietojen ja kokemusten vaihtoa, tukea julkishallinnon, järjestöjen ja yksittäisten vapaa-ajankalastajien yhteistyötä sekä edistää vapaa-ajankalastuksen merkityksen ymmärtämistä yhteiskunnassa. Myös vesiensuojelu ja kalavarojen kestävä käyttö on säännöissä moneen otteeseen kirjattuja tavoitteita.

Yhtenä keskeisenä tavoitteena on poliittisiin ja muihin päättäjiin vaikuttaminen. Heidän tulisi toiminnallaan helpottaa ihmisten pääsyä kalastusharrastuksen pariin sekä siihen, että kalastus tapahtuu kestävän käytön periaatteiden mukaisesti.

Tavoitteeksi on myös asetettu, että vapaa-ajankalastajat olisivat edustettuina kaikissa vesien tilaan vaikuttavissa päätöksentekoelimissä.

Ympäristön suojelu ja hoito on koko säännöstön läpikäyvä periaate, koska se vaikuttaa siihen, miten vapaa-ajankalastukseen tullaan suhtautumaan. Vapaa-ajankalastajien tulee myös olla tietoisia siitä, että kalastus saattaa vaikuttaa kielteisesti sekä kalakantoihin että yksittäisiin kaloihin.

Säännöissä heitetään haaste alan hallinnolle ja järjestöille. Niiden odotetaan osallistuvan valistustoimintaan sekä yleisen tietouden ja vastuuntunnon kasvattamiseen.

Myös sellaisia menettelytapoja pyritään edistämään, joilla voidaan sovittaa ristiriitoja vapaa-ajankalastajien ja muiden vesillä liikkujien välillä.

Eettisiin sääntöihin sisältyy muun muassa seuraavanlaisia suoria kehotuksia vapaa-ajankalastajille: noudata turvallisuussäädöksiä, älä myy kalaa, älä kalasta enempää kuin tarvitset, käytä vain säädösten mukaisia välineitä, älä heitä jätteitä luontoon sekä kerää pois siellä jo olevat roskat ja vie ne asianmukaisiin jäteastioihin.

Varmasti kaikki hyviä ja kannatettavia asioita, joita vastuullinen kalamies noudattaa ilman ohjeitakin.

Lisäksi säännöissä todetaan, että jos havaitset vesien pilaantumista, kuolleita kaloja tai outoja lajeja, ilmoita välittömästi kalatalous- tai vesiviranomaisille. Saman suuntainen on kehotus olla päästämättä vesiin sinne kuulumattomia eläimiä tai kasveja ja olla aiheuttamatta haittaa linnuille, rantakasvillisuudelle ja muulle luonnolle.
Itse kalastustapahtumaan liittyy toteamus, että vapaa-ajankalastajien pitäisi pyrkiä käyttämään välineitä, joilla kala saadaan ylös nopeasti ja aiheutetaan sille mahdollisimman vähän kipua. Mukana on myös kehotus olla käyttämättä elävää täkykalaa.

Jos kala on tarkoitus punnita ja vapauttaa, tulisi vedestä poissaoloajan olla mahdollisimman lyhyt ja punnituksen tapahtua siten, ettei kalalle aiheudu ulkoisia vaurioita.

Kaiken ylittävänä ajatuksena eettisissä säännöissä on vesiensuojelun ohella kestävän käytön periaatteiden mukaisesti tapahtuva kalastus. Tämä tarkoittaa sitä, ettei pyynti saa vaarantaa kalakantojen elinvoimaisuutta eikä tulevien sukupolvien mahdollisuutta käyttää kalavaroja.

Myös varovaisuusperiaate on mainittu. Sillä tarkoitetaan, että kalastuspaine tulisi pitää kohtuullisena, ellei varmasti tiedetä pyynnin vaikutusta lisääntymiseen ja kalakantojen elinvoimaisuuteen.

Oma kokonaisuutensa on vapaa-ajankalastukseen liittyvä päätöksenteko. Sille asetetaan tavoite, jonka mukaan kalastussäädösten tulee pohjautua parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon ja tavoitteiden tulee olla selkeästi määriteltyjä ja mitattavia.

Kalakantojen hoidossa ohjeena on, että elinympäristöjen suojelu on asetettava kalanistutusten edelle. Kalojen elinympäristöjen parantaminen ja järkevästi mitoitettu kalastus ovat kalastuksen kestävyyden kannalta pitkäaikainen ja kestävä ratkaisu. Kalojen istuttamisen katsotaan olevan yleensä viimeinen menetelmä, ellei muuta enää ole tehtävissä esimerkiksi liiaksi muuttuneiden luonnonolosuhteiden vuoksi.

Myös tutkimustoimintaa on muistettu, ohjeena on suosia monialaista sekä moni- ja poikkitieteellistä lähestymistapaa. Tutkijoiden tulisi rohkaista kalastajia osallistumaan aktiivisesti kalakantojen seurannassa antamalla tietoja kalastuksestaan ja havainnoistaan.

Eettisistä säännöistä ei vielä ole valitettavasti suomenkielistä käännöstä, mutta toivottavasti se saadaan piakkoin. Englanninkielinen teksti on luettavissa nettiosoitteessa ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/011/i0363e/i0363e00.pdf.

Hannu Lehtonen
Kalataloustieteen professori