Erä järjestää lukijoiden aktivoimiseksi valokuvauskilpailun. Tavoitteena on löytää mielenkiintoinen kansikuva numeroon 8-2010, jonka teemana on Jokamiehen-Erä.

Kilpailun voittajalle on luvassa palkinnoksi Olympus Finland Oy:n lahjoittama maastokuvioinen Olympus µ Tough 6010 Camouflage -kamera.

Jokamiehen-Erä sisältää muun muassa laajan tietopaketin jokamiehen oikeutena olevan onginnan eri muodoista ja välineistä, joten kuva voi esittää esimerkiksi onkimiseen liittyviä hienoja hetkiä. Mutta myös monet muut kalastus-, retkeily- ja aseharrasteisiin liittyvät otokset ovat tervetulleita.

Koska tarkoituksena on julkaista voittajakuva lehden kannessa, niin sanotut pystykuvat ovat siihen käyttöön sopivimpia. Toki myös ns. vaakakuvat osallistuvat kisaan, mutta ne eivät muotonsa puolesta sovellu suoraan kanteen ilman voimakasta muokkausta.

Tekniset vaatimukset

Digitaalisten kuvien koon pitää olla vähintään 2000 x 3000 pikseliä. Tiedostomuodoiksi soveltuvat TIF, JPG (mahdollisimman pakkaamaton) ja erilaiset RAW-kuvatiedostot. Kuvien on oltava käsittelemättömiä eli niitä ei saa muokata erilaisilla kuvankäsittelyohjelmilla millään tavalla.

Kuvaa otettaessa on muistettava, että kanteen pitää mahtua kuvan lisäksi Erän logo sekä muuta aineistoa, kuten kuvaan upotettavia tekstejä.

Erä pidättää itselleen oikeuden olla julkaisematta kilpailuun lähetettäviä kuvia kansikuvana, mikäli ne eivät teknisesti tai sisältönsä ja sommittelunsa puolesta täytä lehden vaatimuksia. Samalla lehti varaa itselleen oikeuden muokata kuvaa kanteen sopivaksi.

Kaikkia kilpailuun lähetettäviä kuvia voidaan käyttää muissa yhteyksissä Erä-lehdessä. Muualla kuin kilpailun yhteydessä julkaistavista kuvista maksetaan palkkio.

Maastokuosia

Palkintokamera, maastokuvioitu Olympus µ Tough 6010 Camouflage kestää pudottamisen 1,5 metristä, on vesitiivis kolmen metrin syvyyteen asti ja kestää 10 astetta pakkasta.

12 megapikselin kamerassa on 3,6x laajakulmazoom ja 28-102 mm:n objektiivi. Ominaisuuksiin kuuluu myös sisäinen kaksoiskuvanvakain, joka korjaa liike-epätarkkuuden ja kameran heilahtelun vaikutukset. Kameran TAP-toiminnon avulla on mahdollista ottaa kuvia käsineet kädessä ja LED-salamalla saa kuvia vedenalaisesta maailmasta ja makroaiheista.

Kuvia katsotaan 6,9 sentin (2,7 tuumaa) HyperCrystal III LCD-näytöstä, joka on valovoimainen myös kirkkaassa auringonpaisteessa.

Kamera on yhteensopiva xD-Picture Card- ja microSD Card-muistikorttien kanssa. Pakettiin kuuluu Camouflage-kameralaukku ja Olympus Finland Oy varustaa lisäksi kilpailun voittajan kameran 2 GB:n muistikortilla. Kameran arvo on 299 euroa.

Kilpailun tuomariston muodostavat päätoimittaja Seppo Suuronen, AD Jukka Nuutila ja toimitussihteeri Marko Korhonen.

Kansikuvakilpailu päättyy 7. kesäkuuta 2010. Kuvat voi lähettää toimitukseen joko sähköpostilla, era (ät)kuvalehdet.fi, tai postitse (CD, muistitikku jne.) osoitteella Erä, Esterinportti 1, 00015 KUVALEHDET.

Lisää tietoa µ Tough 6010 - mallista Olympuksen sivuilta.

Uuden kalastuslain tavoitteena on kalavesien suurin mahdollinen kestävä tuotto, päämääränä siis saaliiden turvaaminen ja parantaminen sekä kalavesien hoito. 

Vuoden 2009 alusta käynnistynyt kalastuslain kokonaisuudistus työllistää laajaa joukkoa kalastusalan asiantuntijoita. Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston osastopäällikkö Pentti Lähteenoja iloitsee siitä, että uudistuksen tavoitteista ollaan pitkälti yksimielisiä.

”Saaliin ohella lisääntyvässä määrin tärkeää on mahdollisuus monipuolisiin kalastuselämyksiin. Meillä suomalaisilla on muihin EU-kansalaisiin verrattuna poikkeuksellisen hyvät kalastusmahdollisuudet. Kalastuslailla on tarkoitus turvata edellytykset näiden mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Kalastuksen tulee olla niin ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti kuin kulttuurisesti kestävää”, Lähteenoja sanoo.

Lähteenojan mukaan työryhmässä ja jaostoissa (4 kpl) ollaan innoissaan uudistusprojektista.

”Mitään kokousväsymystä en ole ainakaan vielä huomannut. Projekti on mittava, kalastuslaki on monikerroksinen kokonaisuus johon sisältyy paljon vanhoja erityisoikeuksia. Tämä uudistus tulee kuitenkin toteutumaan nopeammin kuin edellinen, hän arvelee ja muistelee edellistä kalastuslakiuudistusta 70- ja 80-luvuilla joka kesti kuta kuinkin 10 vuotta.”

Kalastusalueille näkyvämpi rooli jatkossa?

Uudistusta tekevän työryhmän välimietintö valmistui vuodenvaihteessa. Siinä kuvataan nykylainsäädännön kipupisteitä ja lakiuudistuksen keskeisimpiä haasteita. Mietinnössä esitetään myös alustavia uudistusvaihtoehtoja muun muassa rahoituksen ja valvonnan järjestämiseksi sekä elinkeinojen toimintaedellytysten parantamiseksi.

”Lakiuudistuksen myötä kalastusalueille saattaa tulla näkyvämpi rooli kuin aikaisemmin. Viranomaisen roolia ei ole mahdollista kasvattaa tuottavuusohjelman vuoksi. Lisävelvoitteiden asettaminen vesialueiden omistajille ei vaikuta mahdolliselta. Näyttää siltä, että viranomaisen ja omistajan lisäksi tarvitaan kalastusalueen kaltainen väliorganisaatio. Esimerkiksi valvontaan liittyvissä tehtävissä kalastusalueille voisi jatkossa antaa enemmän vastuuta”, Lähteenoja toteaa.

Hän mainitsee yhtenä haasteena vesialueiden osakaskuntien pirstoutumisen. Suomessa on tällä hetkellä noin 20 500 osakaskuntaa ja niissä noin 1,4 miljoonaa osakaskiinteistöä. Maanmittauslaitos on tehnyt tärkeää työtä edistäessään osakaskuntien yhdistymisiä.

”Pirstoutumisesta johtuen ammattikalastajien on nykyään monesti vaikea päästä kalavaroille. Myös kalastusmatkailulle tämä on iso haaste. Yksi vaihtoehto ongelman ratkaisemiseksi on, että kalastusalueet jatkossa voisivat tehdä laajempia ja yhtenäisiä vesialueita koskevia luparatkaisuja. Asia on kuitenkin mietittävä tarkoin suhteessa omistajan oikeuteen määrätä omaisuudestaan.”

Kalastaja maksaa itse harrastuksestaan

”Vaikuttaa siltä, että kalastaja maksaa myös jatkossa itse omasta harrastuksestaan, Lähteenoja sanoo. Rahoitusjaostossa on mietitty erilaisia vaihtoehtoja kalatalouden edistämisen rahoitusjärjestelmäksi. Esillä on ollut muun muassa yhden peruskortin malli, jossa kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtainen viehekalastusmaksu yhdistetään.”

Uuden kalastuslain valmistelua jatketaan avoimessa, laajapohjaisessa yhteistyössä. Työryhmätyöskentelyn lisäksi vuoden 2010 aikana järjestetään useita alueellisia kuulemistilaisuuksia ja tehdään erillisselvityksiä. Työryhmä luovuttaa loppuraporttinsa vuoden 2010 loppuun mennessä. Uusi kalastuslaki menee eduskunnan käsittelyyn vasta vuoden 2011 vaalien jälkeen. Nykyisen kalastuslain valvontasäännösten uudistaminen on kuitenkin tarkoitus saada eduskunnan käsittelyyn jo kevätistuntokaudella..

Maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta löytyy lisätietoja kalastuslakiuudistuksesta. Kaikki työryhmien sekä jaostojen pöytäkirjat päivitetään ko. sivulle. Lakiuudistuksesta voi myös lähettää palautetta suoraan osoitteeseen kalastuslaki@mmm.fi.

Kalastuslakityöryhmän välimietintö
Tietoa kalastuslain kokonaisuudistuksesta

(Osatopäällikkö Pentti Lähteenojan haastattelu Maa- ja metsätalousministeriön Evä-uutiskirjeessä 1. helmikuuta 2010)

Suomen ennätyskalarekisteri kasvoi viimeisen vuoden aikana 13 uudella kalalla ja yhdellä ravulla. Joukossa oli kolme uutta kalalajia, pikkutuulenkala, seipi ja seitsenruototokko.

Uusia ennätyskaloja ovat ahven 2,48 kg (otsikkokuvassa Pekka Ristola ja ahven), ankerias 4,666 kg, hauki 18,8 kg, nieriä 6,51 kg, nokkakala 1,07 kg, seipi 0,154 kg, sulkava 1,075 kg ja venäjänsampi 3,88 kg sekä pienistä, alle sata grammaa painavista lajeista allikkosalakka 7,6 cm, pikkutuulenkala 13,0 cm, salakka 24,8 cm, seitsenruototokko 4,5 cm ja siloneula 29,0 cm. Lisäksi täplärapu 19,8 cm.

Uusi lista täytti vuosia 

Uutta 2000-luvun ennätyskalarekisteriä on pidetty 10 vuotta. Uuden SE-listan yksi selkeä ero ja ilonaihe vanhaan verrattuna on pienikokoisten ja monelle tuntemattomien kalalajien saaminen mukaan listalle. Kalojen 2000-luvun SE-listalla on nyt 69 kalalajia, yksi nahkiaislaji ja neljä rapulajia.

Uuden listan myötä edellisen vuosisadan epäilyttävät kalahirmut siirtyivät kalajuttuihin. Nykyisin hyväksytyiksi tulevat ennätykset ovat käyneet läpi vaativan dokumentoinnin, jossa tarkistetaan lajinmääritys ja mittausten oikeellisuus; monet ennätyksistä ovat jopa olleet lautakunnan pöydällä nähtävinä.

Ennätyskalalautakunta hyväksyy SE-listalle vain sellaiset kalat, jotka ovat hyvin dokumentoituja ja punnittu kaupan vaa’alla tai vastaavalla. Jos kyseessä on rapu tai pienikokoinen kalalaji, jonka ennätys noteerataan pituuden mukaan, on otuksesta oltava valokuva mittanauhalla.

SE-kalojen lisäksi lautakunta kerää tietoja muistakin isoista kaloista ja ravuista. Kaikki lautakunnalle ilmoitetut tiedot talletetaan ennätyskalarekisteriin, joka on netissä osoitteessa www.vapaa-ajankalastaja.fi/ennatyskala. Ennätyskalojen ilmoituslomakkeita ja ohjeita löytyy netistä osoitteista: www.vapaa-ajankalastaja.fi ja www.ahven.net.

2000-luvun SE-kalat ja -ravut (pdf-tiedosto) 

(Kalatalouden keskusliiton tiedote 23. helmikuuta 2010)

 

Imatralta Enonkoskelle toteutettavat vaellukset tuovat eteläeurooppalaisen pyhiinvaellusperinteen Itä-Suomeen. Henkisen sisältönsä lisäksi tavoitteena on vahvistaa Itä-Suomen kiinnostavuutta vaelluskohteena ja sitä kautta luoda uusia mahdollisuuksia alueen elinkeinotoimintaan.

Vaellukset järjestää vastikään perustettu Pyhät Polut ry -yhdistys, joka on Suomen Ladun jäsenjärjestö.
Pyhät Polut -vaellukset ovat viikon pituisia patikointeja, pyörävaelluksia, kanoottiretkiä tai kirkkovenesoutuja Suomen kauneimmilla reiteillä Imatran, Ruokolahden, Parikkalan, Punkaharjun, Kerimäen, Savonlinnan, Joensuun, Heinäveden ja Enonkosken maisemissa. Kaikki Pyhät Polut -vaellukset päättyvät Enonkoskelle.

Vaellustoiminnan esikuvina ovat mm. Espanjan ja Italian pyhiinvaellukset, mutta myös perinteiset suomalaiset vaellukset, joita on toteutettu vuosikymmenien ajan eri puolella Suomea.

”Ihmiset kaipaavat yhä enemmän henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin yhdistäviä kokemuksia. Juuri tähän tarpeeseen Pyhät Polut vastaa. Luontokokemusten kautta haluamme vahvistaa henkistä hyvinvointia ja tasapainoista elämäntapaa. Monimuotoinen vaellusreitistö eri vaihtoehtoineen tulee tarjoamaan uusia mahdollisuuksia ihmisen hiljentymisen ja rauhoittumisen kaipuuseen”, sanoo Pyhät Polut ry:n puheenjohtaja, rovasti Veli-Matti Hynninen.

Kesäkuussa ensimmäinen 160 kilometrin vaellus Imatralta Enonkoskelle

Ensimmäinen 160 kilometrin pituinen vaellus toteutetaan 6.6. - 13.6.2010. Vaelluksella kuljetaan sekä valmiita ulkoilureittejä että kyläraitteja ja metsäautoteitä. Kunakin vaelluspäivänä patikoidaan oppaan johdolla noin 20 - 30 kilometrin päiväetappeja. Matkan varrella vieraillaan myös kirkoissa ja luonnontemppeleissä sekä muinaisilla pyhillä paikoilla. Ensimmäisen vaelluksen oppaana toimii tunnettu kuntoiljarovasti Jorma Kalajoki.

Vaelluksen reitillä on myös kansainvälisesti tunnettuja nähtävyyksiä, kuten esimerkiksi Imatra koskineen, Ruokolahden kirkonmäki, Oronmylly harjuineen, Putikon kylä, Punkaharju, Kerimäen kirkko ja Enonkosken maisemat. Vaellus päättyy Enonkoskella päätösmessuun.

”Pyhät Polut -vaellukset on tarkoitettu kotimaisille ja kansainvälisille kohderyhmille sekä erilaisille yhteisöille, yrityksille ja ryhmille. Ohjatun toiminnan lisäksi reitistöt palvelevat omatoimisesti vaeltavia henkilöitä ja ryhmiä”, muistuttaa Pyhät Polut ry:n varapuheenjohtaja Tuomo Jantunen.

Uusia mahdollisuuksia alueen elinkeinotoimintaan

Vaellusten henkisen ja fyysisen sisällön lisäksi Pyhien Polkujen tavoitteena on lisätä maaseudun elinvoimaa ja yrittäjyyttä. Lähiruoka, maatilamatkailu sekä majoitus- ja retkeilypalvelut ovat esimerkkejä alueista, joiden kautta voidaan monipuolistaa reitistön alueiden elinkeinorakennetta. Yhteistyötä kehitetään alueen yrittäjien kesken Pyhät Polut -tunnuksen alla.

”Tavoitteena on, että kymmenen vuoden päästä Pyhät Polut on brändi, jonka alla lukuisat Itä-Suomen maaseutuyrittäjät saavat alati kasvavaa toimeentuloa. Pyhiinvaeltajat ja retkeilijät voivat ostaa paikallisilta yrittäjiltä Pyhät Polut -ruokatuotteita, majoitusta, vuokrata veneitä ja kanootteja, opaspalveluita tai vaikkapa savusaunan lempeät löylyt”, visioi Veli-Matti Hynninen.

”Kaikki Polut vievät Enonkoskelle!”

Pyhien Polkujen keskuspaikaksi on valittu Enonkosken kunta. Eteläsavolainen Enonkosken kunta tunnetaan järvimaisemistaan ja erityisesti saimaannorppien suosimasta Koloveden kansallispuistosta. Puistossa sijaitseva Ukonvuori houkuttelee matkailijoita ja luterilainen luostari palvelee Pyhät Polut -vaeltajien kiintopisteenä. Kesämökkejä kunnassa on kaikkiaan noin 750 ja vakituisia asukkaita noin 1600.

Ilmoittautuminen ensimmäiselle vaellukselle 15.4.2010 mennessä sähköpostilla: enonkosken.kunta@enonkoski.fi tai puhelimella 015-5275500.

Pyhät Polut ry: Vuonna 2009 perustettu yhdistys, joka on Suomen Ladun jäsenjärjestö. Yhdistyksen kotipaikka on Enonkoski. Yhdistyksen tavoitteena on edistää vaellustoimintaa Suomessa ja järjestää Pyhät Polut -vaelluksia erityisesti Itä-Suomessa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii rovasti Veli-Matti Hynninen, varapuheenjohtajana liikuntaneuvos Tuomo Jantunen ja sihteerinä matkailun asiantuntija, maisteri Liisa Varho.

(Pyhät Polut ry:n tiedote 4. helmikuuta 2010)

 

Salakalastus on kaikkein järjestelmällisintä siellä missä kalastus on kokonaan kielletty.  Salakalastajat ovat luoneet ovelia strategioita saadakseen toimia rauhassa. Kalastamaan lähdetään yöllä, jolloin valvojien ei uskota olevan liikkeellä.

Kokeneet salakalastajat tietävät kalastuksenvalvojien liikkeet. Salakalastajat käyvät parhailla kalapaikoilla jopa tiedusteluretkillä ilman kalastusvälineitä.

Mikäli valvojia havaitaan, paikalle ei tulla. Kotkalainen kalastuksenvalvoja Niko Lehtola kertoo, että tuloksia alkoi tulla, kun ymmärrettiin ajaa auto piiloon ja mennä itsekin piiloon.

Valvojien kertomukset yöllisiltä valvontaretkiltä ovat kuin parhaista jännitysromaaneista.

”Hetken kuluttua kuulimme pimeässä juoksuaskelia ja näimme kuinka juuri tapaamamme miehet juoksivat tietä pitkin vavat ja reput heiluen”, kuvailee Lehtola.

Arvokalat, kuten lohi ja taimen, nousevat syksyn tullen jokiin kutemaan. Matkalla ylös kalat törmäävät nousuesteeseen, kuten voimalaitospatoon.

Patojen alapuoliset kieltoalueet ovat erittäin suosittuja salakalastusalueita ja arvokalakannat haavoittuvia.

Salakalastajien järjestelmällisyys paljastui Kalatalouden Keskusliiton vetämässä valtakunnallisessa HotSpot kalastuksenvalvontahankkeessa, jonka rahoittajana toimii Maa- ja metsätalousministeriö.

Hankkeessa valvottiin erityisesti kohteita joissa salakalastuksella on pitkät perinteet. Maakunnallisia valvontapaikkoja eli hotspotteja oli kaikkiaan viisi, Kymenlaaksossa, Hämeessä, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.

(Kalatalouden Keskusliiton tiedote 17. joulukuuta 2009)

 

 

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelun mukaan Itämeren pintalämpötila on tavanomaista korkeampi ja myös Perämeri on täysin jäätön.  Jäätalvesta onkin tulossa ennätysleuto. 

Ilmatieteen laitoksen mukaan Perämeren rannikkoalueet Kalajoelta pohjoiseen ovat yleensä saaneet ennen joulukuun alkua pysyvän jääpeitteen. Kuluvana talvena jäätä on jo ehtinyt muodostua alueen sisälahtiin, mutta viime viikkojen lämmin sää on ne sulattanut.

Tällä hetkellä Perämeri on täysin jäätön. Suomenlahden rannikoilla ensijäätyminen tapahtuu varhaisimmillaankin marraskuun loppupuoliskolla ja pysyvän jääpeitteen rannikkoalueet saavat keskimäärin vasta joulukuun loppupuolella.

Pintalämpötilat korkeita ajankohtaan nähden

Tällä hetkellä meriveden pintalämpötila on Perämerellä 2…4 astetta, Selkämerellä 4…6 astetta ja Suomenlahdella 3…7 astetta. Varsinaisella Itämerellä ja Itämeren eteläosissa pintalämpötila on 6…8 astetta. Aivan rannikon läheisyydessä vesi voi olla kylmempääkin.

Keskimääräiseen verrattuna lämpötilat ovat asteen verran normaalia korkeampia. 

”Tämänhetkinen tilanne muistuttaa paljolti loppusyksyn 2007 tilannetta. Meriveden pintalämpötilat ovat hyvin samankaltaiset kuin tuolloin, paikoin vesi on jopa lämpimämpää, joten talvesta voi tulla jäätilanteen kannalta kaikkien aikojen leudoin”, toteaa tutkija Jouni Vainio Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelusta.

Jäätalvi 2007-2008 oli jääpalvelun tilastojen mukaan kaikkien aikojen leudoin talvi. Talven laajin jäätilanne koettiin tuolloin maaliskuun 24. päivänä, jolloin jäätä esiintyi vain 49 000 km² alueella.

Katso ajankohtainen jäätilanne täältä.

(Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelun tiedote 1. joulukuuta 2009)

 

 

 

Metsähallituksen lajistokartoituksissa valtion suojelukohteilta Lapista löytyi kuluneen syksyn aikana useita Suomessa harvinaisia sienilajeja.

Pyhä-Luoston kansallispuistosta löydettiin erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kanadankääpä. Kanadankääpä on Suomessa hyvin harvinainen, ja sitä on aiemmin löydetty muutamista paikoista eri puolilta maata. Se on säädetty luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi, jonka esiintymät tulee huomioida maankäytön ja luonnonhoidon suunnittelussa.

Kanadankääpä kasvaa vanhoissa, pääosin koskemattomissa metsissä, joissa on maahan kaatuneita ja jo osin lahonneita järeitä mäntykeloja.

Vätsärin erämaasta (otsikkokuva), Inarista, Suomelle löytyi uusi limasienilaji (Physarum leucopus), jolle suomenkielistä nimeä ei vielä ole. Laji löydettiin myös toisesta paikasta, Etelä-Savosta.

Limasienet ovat vielä puutteellisesti tunnettu lajiryhmä, joita on löydetty Suomesta yli 200 lajia. Ne elävät lahossa puussa ja metsän pohjan karikkeessa.

Suojelullisesti arvokkaimpia kohteita oli Värriön luonnonpuisto, josta löydettiin 30 uhanalaista tai silmälläpidettävää kääpälajia. Näistä harvinaisimmat olivat kalkkikääpä, lutikkakääpä ja keltarihmakääpä. Alue lukeutuu sienilajistollisesti Suomen arvokkaimpien metsien joukkoon.

Edellä mainittujen harvinaisuuksien lisäksi kartoituksissa löydettiin noin 150 muuta puulla kasvavaa sienilajia, joiden joukossa oli aiemmin Lapista löytymättömiä lajeja.

Metsähallitus teki kääpäselvityksiä syksyn aikana suojelualueilla eri puolilla Lappia. Tiettyjä kohteita on tarkoitus polttaa luonnonhoidollisista syistä. Metsäpalot ovat nykyään harvinainen ilmiö suomalaisessa metsäluonnossa tehokkaan palontorjunnan takia. Kuitenkin metsissä elää lukuisa joukko hyönteis- ja sienilajeja, jotka ovat riippuvaisia hiiltyneestä puuaineksesta, jota metsäpaloissa muodostuu.

Monet näistä lajeista ovat vähentyneet niin, että ne luokitellaan jo uhanalaisiksi. Näillä ennen polttoa tehdyillä taustaselvityksillä tarkistetaan, ettei kohteella ole sellaisia luonnonarvoja, joiden takia poltosta tulisi luopua.

(Metsähallituksen tiedote 10. joulukuuta 2009)

 

Pohjoissuomalaiset hyötyvät metsästyksestä valtion mailla myös taloudellisesti. Taloudellinen vaikutus on lähes 20 miljoonaa euroa. 

Paikalliset hyötyvät sekä hirvijahdista että pienriistan metsästyksestä Metsähallituksen alueilla. Pelkästään Itä-Lappiin, jota tutkimus analysoi tarkasti, virtasi viime vuonna 2,4 miljoonaa euroa pienriistanmetsästäjien mukana.

Koko Pohjois-Suomen vapaan metsästysoikeuden alueella tämä merkitsee 17 miljoonaa euron taloudellista vaikutusta. Keskimäärin lupametsästäjä viettää alueella runsas 4 vuorokautta ja käyttää tällöin paikallisia palveluja.

Vapaan metsästysoikeuden alue tarkoittaa Lapin läänin kuntia ja osaa Oulun läänin kunnista.

Metsähallitus tilasi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutilta tutkimuksen selvittääkseen, millaisia malleja ja järjestelyjä metsästyksen ympärille on muodostunut valtion maille.

Lapissa ja useissa Oulun läänin kunnissa paikallisilla on ns. vapaa metsästysoikeus. Paikalliset ovatkin etusijalla, kun Metsähallituksen suunnittelee metsästystä. Lupia myydään muille vain sen verran, mitä riistakannat kestävät paikallisten metsästyksen lisäksi. Metsästyksen kestävyyttä kontrolloidaan tarkasti.

”Tämän sovittelun oheistuotteena paikallinen aluetalous näyttää hyötyvän metsästyksestä huomattavasti”, Metsähallituksen ylitarkastaja Jukka Bisi totesi keskiviikkona Rovaniemellä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Valtion maille on syntynyt myös kaupallista hirvijahtia. Tutkimuksen mukaan hirvijahtia myy pohjoisessa 30-50 metsästysseuraa. Metsästystä markkinoivia yrityksiä on 120. Osa seuroista myy hirvenmetsästystä matkailijoille suoraan itse, osa yhdessä matkailuyritysten kanssa. Myös yritys voi myydä hirvenmetsästysmatkoja sovittuaan siitä seuran kanssa.

Tutkijat arvioivat, että 300 hirvenmetsästäjää ostaa vuosittain hirvijahdin metsästysseuroilta tai yrityksiltä.

Metsähallituksen mielestä metsästyksen järjestelyihin liittyvän lainsäädännön ohjaus on puutteellista ja myös tulkinnanvaraista. Tästä johtuen Metsähallituksen päätehtävä on ristiriitaisten tavoitteiden hallinta.

Metsähallitukselta lupia ostavista metsästäjistä suurin osa (55 %) vastustaa ns. yrittäjälupia. Tutkimus arvioi myös metsästäjien määrän muutosta Pohjois-Suomessa. Tällä hetkellä vapaan metsästysoikeuden alueella on 50 000 metsästäjää, mutta vuonna 2040 enää 42 500 metsästäjää.

Poismuuton lisäksi metsästäjäkunta vanhenee pohjoisessa, mikä vähentää paikallista metsästyspainetta. Lisäksi ihmiset muuttavat Pohjois-Suomessakin edelleen kaupunkiseuduille: Oulun, Tornion ja Rovaniemen seudut ovat kasvualueita.

Kun metsästäjä muuttaa kaupunkiin muualta pohjoisesta, hänestä tulee lupametsästäjä, jos hän haluaa entiselle kotiseudulleen jahtiin. Monet lupametsästäjät ovatkin pohjoisen kasvatteja. Valtion maat palvelevat nykyisellään noin 100 000 metsästäjää.

Tutkimukseen haastateltiin 41 asiantuntijaa, joiden joukossa oli riistanhoitopiirien, -yhdistysten ja metsästysseurojen edustajia. Lisäksi tutkijat haastattelivat 364 metsästäjää ja 35 metsästysyrittäjää.

(Metsähallituksen tiedote 9. joulukuuta 2009)

 

Valtion kalastuksenhoitomaksujen hinnat nousevat elinkustannusindeksikorotuksen johdosta.

Vuonna 2010 kalastuksenhoitomaksut ovat 22 euroa kalenterivuodelta ja 7 euroa seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta.

Kalastuksenhoitomaksut suoritetaan maa- ja metsätalousministeriön tilille: Nordea 166030-101496.

Kalastuksenhoitomaksun voi suorittaa pankissa, maksuautomaatilla, verkkopankissa tai kalastuslupien verkkokaupoissa, monissa postikonttoreissa ja R-kioskeissa. Kalastuksenhoitomaksuvarat käytetään kalastajien ja kalavesien hyväksi. Noin kolmannes varoista käytetään suoraan kalavesien hoitoon.

Maa- ja metsätalousministeriö postittaa viikolla 50 noin 300 000 kalastuksenhoitomaksukirjettä, jotka pitävät sisällään saajan henkilökohtaisella viitenumerolla varustetun kalastuksenhoitomaksun tilisiirtolomakkeen sekä tietoa kalastukseen liittyvistä lupa-asioista.

Kirjeen saavat kaikki kalastuksenhoitomaksurekisteriin kuuluvat sekä vuoden 2010 aikana 18 vuotta täyttävät henkilöt.

Kaikille henkilökohtaisen maksulomakkeen saaneille lähetetään postitse kotiin kalastuskortti, kun he ovat suorittaneet kalastuksenhoitomaksunsa 31.5.2010 mennessä käyttäen henkilökohtaista viitenumeroaan. Kalastuskortti on todistus maksetusta kalastuksenhoitomaksusta ja se kulkee kätevästi mukana kalavesillä. Kalastuskortteja postitetaan kuukauden välein. Kuitti maksutapahtumasta toimii todistuksena, kunnes kortti saapuu.

Kalastuksenhoitomaksurekisterin kokoaminen jatkuu edelleen. Kalastuksenhoitomaksurekisteriin voi ilmoittautua maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilla. Rekisteriin ilmoittautuneille lähetetään, mikäli he niin toivovat, postitse kalastuksenhoitomaksun maksulomake kotiin pian ilmoittautumisen jälkeen.

Maa- ja metsätalousministeriö ylläpitää kalastuksenhoitomaksurekisteriä mm. kertyvien kalastuksenhoitomaksujen seurantaa ja jakamista sekä kalatalouden suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Rekisterin tietoja voidaan käyttää myös kalatalouden edistämiseen sekä tilasto- ja tutkimustarkoituksiin. Lisäksi tietoja saadaan luovuttaa myös kalatalousalan suoramarkkinointiin.

Läänit säilyvät luvissa

Osana valtion aluehallinnon uudistusta läänit lakkautetaan vuoden 2010 alusta. Läänikohtaiset viehekalastusmaksut noudattavat kuitenkin jatkossakin nykyisiä läänirajoja. Läänirajat löytyvät  karttapalvelusta.

Läänikohtainen viehelupa maksaa 29 euroa koko kalenterivuodelta tai 7 vuorokauden kalastusjaksolta 7 euroa.

Läänikohtaisen luvan voi lunastaa useampaankin lääniin, mutta jokainen niistä oikeuttaa kalastamaan vain yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä per lääni. Vetouistelussa saa kuitenkin käyttää samassa siimassa päävieheen lisäksi yhtä painoviehettä tai syvääjää.

Läänikohtaiset maksut suoritetaan seuraaville Nordean tileille:

Etelä-Suomi 166030-106594
Länsi-Suomi 166030-106602
Itä-Suomi 166030-106610
Oulun lääni 166030-106628
Lapin lääni 166030-106636

(Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 8. joulukuuta 2009)

Erän verkkosivuilla on tapahtunut uudistuksia, joiden parhaasta piirteestä hyötyvät erityisesti rekisteröityneet keskustelusivujen käyttäjät.

Etusivulla uudistukset näkyvät niin, että Erän blogikirjoittajien ”päiväkirjamerkinnät” ovat nyt heti uutisten alla sivun keskiosassa. Blogeja pitävät Erän avustajat Ari Manninen, Harri Matikainen, Pekka Suuronen ja Anton Kalland. Lisäksi blogeista löytyy kirja-arvioita sisältävä osio, jossa on useita kirjoittajia.

Myös verkkosivujen lukijat voivat lähettää toimitukseen kirjoista omia arvioitaan. Julkaistuista jutuista annamme palkkioksi Erän vuosivieheen.

Suurin muutos on tapahtunut foorumin puolella, jonne on lisätty ostetaan/myydään palsta. Palsta on tarkoitettu ainoastaan yksityishenkilöille, ei yrityksille. Myynti-ilmoituksista tulee myös ns. nosto etusivulle. Mikäli mahdollista, ilmoitukset on hyvä poistaa sen jälkeen, kun kaupat ovat syntyneet. Tämä onnistuu vain rekisteröityneiltä käyttäjiltä.

Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kaikkiin viesteihinsä myös kuvia, jotka voi ladata verkkoon suoraan omalta koneeltaan. Digitaalisten kuvien koko on hyvä säätää n. 1,5 megaan. Suositeltuun megakokoon pääsee, kun pikselien määrä on 600x800. Kuvien ”lataamispalikka” löytyy tekstilaatikon alta.

Kuvia voi edelleen linkittää foorumille muilta palvelimilta, jos tarjolla on sopiva linkityskoodi.