Salakalastus kieltoalueilla järjestelmällistä
Salakalastus on kaikkein järjestelmällisintä siellä missä kalastus on kokonaan kielletty. Salakalastajat ovat luoneet ovelia strategioita saadakseen toimia rauhassa. Kalastamaan lähdetään yöllä, jolloin valvojien ei uskota olevan liikkeellä.
Kokeneet salakalastajat tietävät kalastuksenvalvojien liikkeet. Salakalastajat käyvät parhailla kalapaikoilla jopa tiedusteluretkillä ilman kalastusvälineitä.
Mikäli valvojia havaitaan, paikalle ei tulla. Kotkalainen kalastuksenvalvoja Niko Lehtola kertoo, että tuloksia alkoi tulla, kun ymmärrettiin ajaa auto piiloon ja mennä itsekin piiloon.
Valvojien kertomukset yöllisiltä valvontaretkiltä ovat kuin parhaista jännitysromaaneista.
”Hetken kuluttua kuulimme pimeässä juoksuaskelia ja näimme kuinka juuri tapaamamme miehet juoksivat tietä pitkin vavat ja reput heiluen”, kuvailee Lehtola.
Arvokalat, kuten lohi ja taimen, nousevat syksyn tullen jokiin kutemaan. Matkalla ylös kalat törmäävät nousuesteeseen, kuten voimalaitospatoon.
Patojen alapuoliset kieltoalueet ovat erittäin suosittuja salakalastusalueita ja arvokalakannat haavoittuvia.
Salakalastajien järjestelmällisyys paljastui Kalatalouden Keskusliiton vetämässä valtakunnallisessa HotSpot kalastuksenvalvontahankkeessa, jonka rahoittajana toimii Maa- ja metsätalousministeriö.
Hankkeessa valvottiin erityisesti kohteita joissa salakalastuksella on pitkät perinteet. Maakunnallisia valvontapaikkoja eli hotspotteja oli kaikkiaan viisi, Kymenlaaksossa, Hämeessä, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.
(Kalatalouden Keskusliiton tiedote 17. joulukuuta 2009)